Martti Syrjän 50 vuotta kestänyt ura Eppu Normaalissa päättyy pian. Ennen viimeistä keikkaa hän miettii myös äitiään, runoilija Kirsi Kunnasta. ”Sain äidiltä perinnöksi sanat, kun olin ihan pikkuinen.”
1980-luvulla runoilija Kirsi Kunnas ja kirjailija Jaakko Syrjä istuttivat kotiin Ylöjärven Rantalaan paljon erilaisia puita, myös koivuja. He miettivät jokaiselle hyvän paikan.
Marttikin oli auttamassa vanhempiaan.
”Äiti rakasti ja kunnioitti luontoa. Hän kirjoitti monia runoja puista, puiden lehdistä ja puiden olemuksesta. Uskon, että äiti olisi halunnut olla puu”, Martti Syrjä, 67, sanoo.
”Mikä tahansa puu olisi kelvannut äidille. Varmaan hän olisi ollut hirveän tyytyväinen, jos olisi syntynyt koivuksi.”
Martista erityisen hienoja ja jyhkeitä ovat satoja vuosia vanhat havupuut.
”Maailma muuttuu ympärillä, mutta tuuli humisee puun latvassa aina vain samalla tavalla.”
”Toivon, että pystyn joskus hankkimaan lisääkin peltoa. Ne ovat eläkeläishaaveita.”
Rantala on nykyään Martin koti. Siellä on peltolänttejä, joita hän hoitaa.
”En viljele mitään, mutta pidän peltoja kunnossa. Muokkaan, kylvän niittykasveja, kesannoin, torjun rikkakasvuston. Jatkan äidin ja isän perintöä. Se on minusta tärkeää ja hyvää työtä.”
Kotitarpeiksi on perunaa. Kasvihuoneessa kasvavat tomaatit ja kesäkurpitsat.
”Toivon, että pystyn joskus hankkimaan lisääkin peltoa ja kenties viljelemään vähän kauraa. Ne ovat eläkeläishaaveita.”
”Äiti suhtautui kuolemaan uteliaasti eikä pelännyt sitä ollenkaan.”
Kirsi Kunnas halusi kuolla Rantalassa. Kun lääkäri sanoi, että aikaa on vain vähän, Kirsi muutti keskustakodistaan Tampereelta Martin kotiin.
Kulmahuoneen ikkunasta Kirsi näki koivun, jonka oli itse istuttanut vuonna 1985. Puu oli kasvanut korkeaksi ja leveälatvaiseksi. Sadevesi oli ohjattu valumaan peltikatolta putkea pitkin suoraan sen juurelle.
Kirsi sai katsella koivuaan loppuun asti. Martti piti silloin äitiä kädestä. Kirsi Kunnas kuoli 96-vuotiaana marraskuussa 2021.
”Äiti suhtautui kuolemaan uteliaasti eikä pelännyt sitä ollenkaan.”
Myös Martin isä Jaakko Syrjä kuoli puoli vuotta myöhemmin, toukokuussa 2022.
”Ajattelen äitiä ja isää joka päivä monta kertaa”, Martti sanoo.
Kuolemansa jälkeen Kirsi alkoi tulla Martin uniin. Ilmestyin kummittelemaan, hän vitsaili ensimmäisellä kerralla. Kirsi on unissa aina vanhana naisena, yöpuvussa, oma itsensä.
”On tavattoman ihanaa, kun äiti tulee nykyään vierailemaan unissani. Saan seurustella äitini kanssa, vaikka hän on kuollut."
Aamulla Martti ei muista, mistä hän unessa äidin kanssa puhui. Jäljellä on hyvä olo.
”Ajatus viimeisen keikan viimeisen kappaleen laulamisesta liikuttaa minua.”
Elokuun kahdeksantena päivänä 2026 Martti lähtee koivun ohi Eppu Normaalin viimeiselle keikalle.
Hän on päättänyt, mikä on viimeisen keikan viimeinen kappale.
”Ajatus sen laulamisesta liikuttaa minua. Mutta en voi tietää etukäteen, mitä koen sillä hetkellä. Vasta silloin tunne tulee todeksi.”
Mikä on kappale, jonka Martti on valinnut Eppu Normaalin viimeiseksi kappaleeksi? Mitä hän aikoo eläkkeellä ollessaan tehdä? Millainen oli Martin lapsuus, jossa hänet ”kielikylvetettiin suomen kielellä”? Miksi Kirsi Kunnas ei ollut Martin mielestä vain ”herttainen ja pehmeä runotäti”? Entä mitä Youtube-videoita Martti katselee iltaisin työhuoneessaan? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 14/2026, joka ilmestyy 29.7.2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
