Hannu Lepola on 43-vuotias Rajaton-yhtyeen laulaja. Hän asuu Lohjalla avopuolisonsa kanssa. Yksi tytär aiemmasta liitosta. Rajaton julkaisi marraskuussa 2017 Tuhansien laulujen maa -levyn, jossa on rakastettuja suomalaisia kappaleita uudelleen sovitettuna. Hannu valitsi levylle Eppu Normaalin kappaleen, jossa lauletaan Turmiolan Tommista.
Hannu Lepola on 43-vuotias Rajaton-yhtyeen laulaja. Hän asuu Lohjalla avopuolisonsa kanssa. Yksi tytär aiemmasta liitosta. Rajaton julkaisi marraskuussa 2017 Tuhansien laulujen maa -levyn, jossa on rakastettuja suomalaisia kappaleita uudelleen sovitettuna. Hannu valitsi levylle Eppu Normaalin kappaleen, jossa lauletaan Turmiolan Tommista.

Hannu Lepola muistuttaa itselleen joka päivä, että on alkoholisti. "Jos unohdan sen, voin alkaa kuvitella, että raittiuden sijaan pystyn käyttämään alkoholia kohtuudella."

Jonkin pitäisi muuttua.

Se tunne Hannu Lepolalla oli ollut kauan. Jo silloin, kun pakka oli vielä periaatteessa kasassa: perhe koossa, oma ääni vireessä, Rajaton-yhtyeen kanssa keikkailu kivaa ja masennus vasta epämääräistä ahdistusta.

Pitkään Hannu Lepola uskoi, että taide syntyy tuskasta. "Musiikkiin myös pakenin ahdistusta."
Pitkään Hannu Lepola uskoi, että taide syntyy tuskasta. "Musiikkiin myös pakenin ahdistusta."

"Kymmenen vuotta sitten menin terapiaan ensimmäisen kerran. Halusin, että elämä olisi toisenlaista."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Toisenlaista elämää Hannu etsi silloin omin voimin konserttikiertueilla. Jos joku viidestä muusta Rajattoman laulajasta lähti keikan jälkeen yökerhoon yhdelle, Hannu lähti mukaan, mutta hänelle yksi lasillinen oli vasta alku. Hän haki mielihyvää sieltä mistä sai, esiintymislavalta ja lavan takaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avioero tuli kuusi vuotta sitten. Tytär oli silloin yhdeksänvuotias.

Hannu haki mielihyvää sieltä mistä sai, lavalta ja lavan takaa.

"Hetken koin olevani vapaa tekemään, mitä huvittaa, ja tein mitä huvitti."

Hannu ei osaa tarkalleen sanoa, milloin ahdistus muuttui masennukseksi ja koska juomisesta tuli ongelma. Toisiinsa ne liittyivät joka tapauksessa.

"Pitkään alkoholi oli minulle masennuslääkkeen korvike", Hannu Lepola sanoo.
"Pitkään alkoholi oli minulle masennuslääkkeen korvike", Hannu Lepola sanoo.

"Tilanne kehittyi niin hitaasti, että sitä ei tajunnut. Pitkään alkoholi oli masennuslääkkeen korvike. Kun join, pystyin olemaan siinä hetkessä huolehtimatta menneestä tai tulevasta."

Hetkessä oleminen on yhä Hannun tavoite, mutta nyt se onnistuu toisella tavalla. Näin:

Syyskuisena iltana Huvilateltassa Helsingin Hakaniemessä yleisön taputukset kestävät yhtä kauan kuin Rajattomien esittämä Paratiisi-kappale. Lavalta ei ole kiire mihinkään, mutta encoren jälkeen ravintolasta on pöytä bändille varattuna.

Seuraavana aamuna Hannu laittaa viestin: Voidaanko tavata vähän sovittua myöhemmin?

Hän haluaa aamulla ehtiä raitistuneiden alkoholistien vertaisryhmän kokoukseen. Sitten on helpompi puhua, kertoa koko juttu.

Sukunsa ensimmäinen

"Kukapa sen saunan lämmittääpi, jos en poika minä! Rai, rii ja rallallei, jos en poika minä!"

Kahdeksanvuotias Hannu piti siitä kappaleesta. Tietysti piti, koska piti kaikista Lappeenrannan nuorisokuoron kappaleista. Laulaminen oli hienoa.

Perhe oli hyvä ja tavallinen. Koti oli maaseudulla ja kyläkoulukin oli, mutta Hannu kulki bussilla musiikkiluokalle.

"Olen sukuni ensimmäinen muusikko, ja taidanpa olla myös suvun ensimmäinen alkoholisti."

"Olen sukuni ensimmäinen muusikko, ja taidanpa olla myös suvun ensimmäinen alkoholisti."

Äiti oli töissä Konnunsuon vankilassa opinto-ohjaajana, isä Kaukaan sellu- ja paperitehtaalla ATK-suunnittelijana. Pikkusisko oli puolitoista vuotta nuorempi. Kun Hannu oli kahdeksan, syntyi vielä pikkusisko, jota Hannu kuljetti päivällä kylillä pyörän tarakalla ja jolle luki illalla satuja.

Rippilahjaksi Hannu sai kitaran. Siitä oli paljon iloa, kun hänestä tuli seurakuntanuori. Nuortenilloissa ja rippileirien isosena hän lauloi ja soitti kitaralla Nuorten veisukirjan lauluja: Kerran usko lapsuuden, sulla oli suloinen, kätesi sä rukoukseen liitit ain.

Ennen lukion viimeistä luokkaa Hannu pääsi kesätöihin seurakunnan leirikeskuksen kesäisännäksi. Kesätyörahoillaan hän osti rummut.

Kaduilla Kallion. "Olen muutamassa vuodessa vanhentunut henkisesti 20 vuotta. Ikuisesta kaksikymppisestä tuli oman ikäinen ihminen."
Kaduilla Kallion. "Olen muutamassa vuodessa vanhentunut henkisesti 20 vuotta. Ikuisesta kaksikymppisestä tuli oman ikäinen ihminen."

"Sen kesän jälkeen leirikeskuksen kesäisännän pesti lakkautettiin. Haluan uskoa, että se johtui silloin vuonna 1992 pahenevasta lamasta eikä minun työsuorituksestani."

Hannu yritti kovasti tulla uskoon. Hän olisi halunnut varmuuden Jumalasta tai varmuuden edes jostakin. Kun kaatajapappeina tunnetut Pirkko Jalovaara ja Seppo Juntunen tulivat Lappeenrantaan, Hannu meni alttarille kaadettavaksi: näytäs nyt. Hän päätteli, että jos kaikkivaltias on olemassa, hän kaataa vaikka väkisin.

"Katsoin, kuinka ympärillä ihmiset lakosivat. Minua pappi oikein työnsi, mutta pistin vastaan enkä kaatunut. Olin pettynyt, varmuutta ei tullut."

Myöhemmin Hannu on ymmärtänyt, että oli jo tuolloin, alle parikymppisenä, taipuvainen ahdistukseen.

"Yritin silloin täyttää sisälläni olevaa tyhjyyttä uskonnolla. Myöhemmin täytin samaa tyhjyyttä hakemalla mielihyvää vaikka seksistä ja päihteistä. Rikkinäinen astia ei vain täyty, vaikka sinne kaataisi kuinka paljon."

Bileitä ja rukouksia

Armeijan jälkeen 20-vuotiaana Hannu ajoi sitikallaan rummut takakontissa ja kitara takapenkillä Lappeenrannasta Helsinkiin. Ensimmäinen oma koti oli Helsingin evankelisen opiston asuntolassa Kalliossa.

Hannu alkoi opiskella seurakunnan nuorisotyönohjaajaksi, osti kirpparilta leveälahkeisia housuja ja kasvatti pitkät hiukset. Uskonnollinen etsiminen oli vahvaa, mutta samaan aikaan vetivät musiikkipiirit ja baarit.

"Se oli ristiriitaista. Olen aina ollut bilehirmu ja käyttänyt alkoholia reippaasti. Luulen, että ilman pitkää, uskonnollista etsikkoaikaani olisin löytänyt itseni pohjalta nopeammin."

Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Hannu valmistui seurakunnan nuorisotyönohjaajaksi. Sen jälkeen hän väsyi uskon etsimiseen.

"Haistatin pitkät hengellisyydelle. Aloin opiskella Pop & jazz -konservatoriossa. Rokkitähdeksihän minä havittelin – paino sanalla tähdeksi. Ulkomusiikilliset asiat olivat niissä haaveissa tärkeitä."

Onneksi myös musiikilliset tavoitteet olivat korkealla. Siksi vapautunut tenorin paikka kuusihenkisessä a cappella -yhtyeessä (a cappella eli ilman soitinsäestystä) kiinnosti.

"Jo koelaulussa tajusin, että Rajaton oli minulle ihan naulan kantaan. Kunnianhimoinen yhtye musiikkityyliltään ja toteutukseltaan."

"Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin." Lavalla Rajaton eli Essi Wuorela (vas.), Hannu Lepola, Soila Sariola, Ahti Paunu, Jussi Chydenius ja Virpi Moskari.
"Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin." Lavalla Rajaton eli Essi Wuorela (vas.), Hannu Lepola, Soila Sariola, Ahti Paunu, Jussi Chydenius ja Virpi Moskari.

Rajaton oli perustettu syksyllä 1997, mutta se oli tehnyt vasta kaksi keikkaa, kun Hannu vuotta myöhemmin liittyi yhtyeeseen. Kun yhtye kesällä 1999 pääsi mukaan Tampereen Sävel -festivaalin kansainväliseen yhteislaulukilpailuun, se tuntui jo saavutukselta. Koko kilpailun voitto oli vasta aloittaneelle yhtyeelle valtava yllätys.

Nyt Rajattoman pariakymmentä levyä on myyty kaikkiaan noin 400 000 kappaletta. Joulukiertueen konsertit ovat vuodesta toiseen loppuunmyytyjä, ja esimerkiksi Kanadassa ja Saksassa yhtye esiintyy joka vuosi monta kertaa.

Olemme menestyneet hyvin, mutta olen ollut yksi kuudesta enkä mikään keulakuva.

"Tämä tie, jota urani on kulkenut, on ollut minulle tosi terveellinen tie. Olemme menestyneet hyvin, mutta olen ollut yksi kuudesta enkä mikään keulakuva. Jos olisin saanut hirveän paljon hirveän aikaisin, minulla jos kenellä olisi kusi humahtanut päähän saman tien. Olisin oikeasti tappanut itseni päihteillä."

Kolme vuotta sitten se oli jo lähellä.

Montako laulua vielä?

Avioeroa seuranneiden poikamiespäivien jälkeen alkoi uusi parisuhde. Sen oli tarkoitus hillitä menoa, mutta toisin kävi.

"Siihen asti kaikki oli toiminut jotenkuten niin, että juominen ei vaikuttanut työkykyyni ja pystyin pyörittämään arjen. Kun loppuliuku sitten tuli, se oli lyhyt mutta jyrkkä."

"Kun loppuliuku sitten tuli, se oli lyhyt mutta jyrkkä."

Mieto mielialalääkitys oli auttanut masennusoireisiin pitkään. Kun juominen lisääntyi, ei auttanut enää. Lääkäri oli sanonut, että alkoholi vie lääkkeestä tehon, ja niin se vei.

"Siitä tuli itseään vahvistava kierre. Join, koska masensi. Ja kun join, masensi vielä enemmän. Sen unohtamiseksi piti taas juoda enemmän."

Masennukseen liittyi arvottomuuden tunne. Hannu alkoi ajatella, että läheiset ovat häntä vastaan ja haluavat hylätä. Että hän on huono työssään.

Bändikaverit etsivät Hannulle terapeutin.

"Musiikki oli aina antanut hyviä hetkiä, mutta vähitellen esiintyminen meni selviytymiseksi. Aloin miettiä keikalla, että milloinkahan tämä loppuu."

Juomiselle ei herunut kotona sympatiaa, mutta kantabaarissa oli aina kavereita. Hannu pyysi baarimikkoa hankkimaan lempiginiään ja lupasi juoda sitä joka kerta baariin tullessaan. Sen lupauksen hän piti.

Raunio joka romahti

Kun Hannu oli tyttärensä kanssa, hän ei koskaan ollut humalassa. Mutta hän oli lyhytpinnainen ja ärtyisä. Sitten murrosikää lähestyvä tytär ei halunnut enää tulla isän luokse.

"Kun tytär lakkasi käymästä luonani, lopetin juomisen. Olin menettänyt sen, mikä oli rakkainta, ja ajattelin, että pelastan edes silloisen parisuhteeni."

"Kävi vain niin, että kun se ainoa pakopaikkani – juominen – oli pois, masennus pääsi jylläämään tosissaan."

Sinä talvena pian neljä vuotta sitten Rajaton harjoitteli ihania kappaleita Kaksi astetta -kiertuetta varten, mutta Hannu muistaa talvesta vain valtavan väsymyksen ja sen, että oli koko ajan vihainen muille ja itselleen.

Toukokuussa 2014 Rajaton harjoitteli Beatles-kappaleita. Edessä oli Beatles-konsertti Lahden sinfoniaorkesterin kanssa sekä levyn teko.

Keskittyminen oli Hannulle vaikeaa, jaksaminen olematonta. Samoja kohtia piti harjoitella yhä uudelleen. We can work it out -kappaleesta Hannu ei selviytynyt.

"Se ei vain taittunut, kun ääni oli aivan ruvella. Lopulta joku bändistä sanoi, että laulamiseni ei nyt suju. Aloin itkeä, romahdin. Kaikille tuli selväksi, että toi kaverihan on ihan raunioina."

Juhannuksen alla avovaimo lopetti suhteen. Hannu lähti juomaan.

"Nyt pystyn jo olemaan kiitollinen silloiselle puolisolle, joka heitti minut pihalle."

"Olin ollut monta kuukautta hampaat irvessä juomatta, mutta enää mikään ei pidätellyt. Nyt pystyn jo olemaan kiitollinen silloiselle puolisolle, joka heitti minut pihalle. Se suisti minut viimeiseen syöksykierteeseen, joka vei pohjalle. Silloin ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kohdata totuus."

Sinä kesänä Hannulla ei ollut voimia etsiä uutta kotia. Illat hän oli baareissa, yöt jatkoilla ja päivät nukkui nuoremman pikkusiskon sohvalla.

Raja menee tässä

"Tenorimme Hannu Lepola jää sapattivapaalle elokuusta vuoden loppuun", Rajaton kertoi julkisuuteen heinäkuussa kolme vuotta sitten.

Oikeasti sapatti oli sairausloma.

"Poisjäännistäni päätettiin yhteisymmärryksessä. Kun ei enää ollut muuta mahdollisuutta kuin puuttua asiaan, bändikaverit puuttuivat. Minulle oli sanottu laulullisista ongelmista jo pidempään, mutta aina niin, että kritiikki kohdistui työsuoritukseen, siihen meidän yhteiseen asiaan, ei minun persoonaani", Hannu sanoo.

"Bändi toimi tilanteessa parhaalla mahdollisella tavalla. Liki 20 yhteisen vuoden aikana kaikilla on ollut omat vaikeat elämänvaiheensa ja silloin muut ovat tukeneet. Varmasti tilanteeni oli silti heille todella kamala."

Oli se. Lisäksi surullinen ja ahdistava, Essi Wuorela, kollega Rajattomasta, sanoo.

"Muutos tapahtui hitaasti. Ensin ajattelin, että Hannu vain unohtelee tavaroita tai sanoja ja ääni ei nyt kulje. Mutta kun tilanne jatkui ja paheni, se alkoi rampauttaa koko yhtyettä."

"Vaikeaa oli, että Hannu itse oli niin torjuva ja hukassa. Lopulta oli pakko puhua suoraan, että tämä ei enää käy, sinä et ole kunnossa. Tietysti pelotti, miten Hannu reagoi, suostuuko hakemaan apua vai antaako mennä vain."

Essi Wuorela sanoo muun yhtyeen miettineen yhdessä, mikä olisi Hannua kohtaan oikeudenmukaista.

"Emme halunneet sanoa, että kun sinä olet ongelman aiheuttanut, ratkaise se. Sen sijaan päätimme, että me hoidamme kaikki muut asiat Hannun puolesta niin, että hän voi hoitaa vain itsensä."

Bändikaverit etsivät Hannulle terapeutin. Todella hyvän.

Bändikaverit etsivät Hannulle terapeutin. Todella hyvän, Hannu sanoo.

"Terapeutti on aina minun puolellani. Hän ei syyttele tai arvostele. Siitä se luottamus syntyy. Kysymällä oikeita kysymyksiä hän sai minut itse ymmärtämään, että ehkä juominen onkin se ongelman ydin."

Siihen asti Hannu oli syyttänyt masennusta. Masennusdiagnoosi oli hyvä tekosyy juoda, ja lisäksi tuntui kunniallisemmalta olla masentunut kuin olla alkoholisti.

Koskaan Hannu ei juonut päiväkausia putkeen. Keikoilla hän ei ollut humalassa, krapulassa joskus kyllä. Aina terapiaan mennessään hän oli selvin päin, ja välillä juomatta meni viikko.

Mutta yhdellä tai parilla kaljalla käynti ei onnistunut koskaan. Kun Hannu joi, oli juotava lisää, niin kauan kuin alkoholia oli tai jalat kantoivat.

Beatles-konsertissa Lahden Sibeliustalossa Hannu ei ollut lavalla vaan katsomossa. Hänen sijaisenaan ollut Jukka Nylund lauloi Hannun mielestä loistavasti, koko Rajaton oli upea.

"Katsomossa ymmärsin, miten hienossa jutussa olen saanut olla mukana. Olin myös valtavan helpottunut, että sain olla sivussa, kun en pystynyt muuhun."

Mieleen tuli sekin, onko bändiin paluuta. Potkujen saamista enemmän Hannu pelkäsi, toipuuko enää.

Tänään en juo

Marraskuussa 2014 Hannulta loppuivat rahat. Sairauslomaa oli kulunut neljä kuukautta.

"Kaikki rahat oli juotu. Yhtenä aamuna kankkusessa tuli hetkellinen selkeä ajatus: Minäpä lasken tiliotteista, paljonko rahaa ravintoloissa juomiseen ja takseihin on mennyt sen jälkeen, kun erosin puolisosta juhannuksena. Tulos oli, että yli tonni kuussa."

Hannu oli aina vähätellyt juomistaan, ja kuitit yllättivät. Silti pian tuli taas aamu, jolloin Hannu heräsi jatkoilta eikä tiennyt missä oli.

Usko toipumiseen syntyi heti.

"Kun seuraavan kerran menin terapeuttini luo, pyysin häntä auttamaan, jotta pääsisin katkolle."

Katkaisuhoidossa Hannu makasi sairaalasängyssä ja katseli henkisesti ja fyysisesti huonokuntoisia ihmisiä, jotka olivat juomisen kanssa umpikujassa. Muutaman päivän jälkeen hoitaja kysyi, kiinnostaisiko Hannua mennä tutustumaan raittiiden alkoholistien vertaistukiryhmään. Kiinnosti.

"Olin tajunnut tilanteeni ja valmis kokeilemaan mitä vain."

Vertaisryhmän kokouksessa Hannu tiesi olevansa oikeassa paikassa. Kun muut alkoholistit kertoivat kokemuksistaan, he kertoivat samalla Hannusta. Kun Hannu kertoi ajatuksistaan, muut tiesivät, mistä hän puhuu.

Usko toipumiseen syntyi heti.

"Sinä päivänä päätin ensimmäisen kerran, että tänään en juo. Myöhemmin opin muilta, että se on ainoa tapa pysyä raittiina. Minulle on liian raskas päätös päättää, että en juo enää ikinä. Mutta pystyn päättämään joka päivä uudestaan, että tänään en juo."

"Päätän joka päivä, että tänään en juo."

Viikon katkolla olon jälkeen Hannu palasi kotiin eikä juonut. Alkoholin korvikkeeksi tulivat vertaisryhmien kokoukset, joissa Hannu kävi joka päivä, välillä kaksikin kertaa.

Sairausloma kesti kahdeksan kuukautta. Keväällä kaksi ja puoli vuotta sitten Hannu palasi töihin.

"Ensimmäisenä palasi esiintymisestä nauttiminen, sitten ilo myös muuhun työhön: harjoittelemiseen, säveltämiseen, sovittamiseen, studiossa oloon. Kun työkavereiltakin tuli palautetta, että onpas sun ääni taas hyvänkuuloinen, syntyi hyvän kierre."

Viiri keskellä kotia

Joki talon takana on kapea, mutta kaksi kajakkia mahtuu melomaan vierekkäin. Kun meloo kymmenen kilometriä jokea alas, aukeaa Lohjanjärvi.

Kesän alussa Hannu osti avovaimonsa Teijan kanssa paritalokodin, jonka etupihalla on omenapuita, takana joki ja sisällä kaksi takkaa. Kunhan ilmat kylmenevät, varaavaa takkaa käytetään paljon lämmitykseen, Hannu suunnittelee.

"Todellakin viihdyn. Kaikki Helsingin-vuodet kaipasin takaisin maalle, täällä hiljaisuudessa sielu lepää. Silti vieressä on huoltoasema ja pikavuoropysäkki sekä apteekki, ruokakauppa, kirjasto ja rautakauppa."

Tavaroita on vielä muuton jäljiltä laatikoissa, mutta viiri on keskellä kotia, pöydällä keittiön ja olohuoneen välissä. Hannu sai sen vertaisryhmästä, kun oli ollut vuoden juomatta.

Marraskuun 18. päivä Hannu on ollut raittiina kolme vuotta. Silloin hän tarjoaa vertaisryhmässä kakkua.

"Vuosipäivien juhlistaminen on kiitollisuusjuhla, kiitollisuutta tähänastisesta."

"Haluan löytää hyvät asiat kaikesta, mitä tapahtuu. Mutta jos en ole raitis, en ole tyytyväinen elämään."
"Haluan löytää hyvät asiat kaikesta, mitä tapahtuu. Mutta jos en ole raitis, en ole tyytyväinen elämään."

Hannu käy raitistuneiden alkoholistien vertaisryhmissä edelleen kolme tai neljä kertaa viikossa. Keikkamatkojen aikana hän on käynyt kymmenissä eri ryhmissä ympäri Suomea ja Eurooppaa sekä muun muassa Japanissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Ryhmissä käyminen ei tunnu työläältä vaan antoisalta. Lisäksi se on välttämätöntä.

"Minun täytyy käydä jatkuvasti muistuttamassa itseäni, että vaikka olen raitis, olen alkoholisti. Jos unohdan sen, saatan alkaa kuvitella, että kyllähän minä nyt pystyn käyttämään alkoholia kohtuudella."

Kertaakaan pian kolmen vuoden aikana Hannu ei ole edes harkinnut alkoholin juomista. Hän on juonut täysin alkoholitonta olutta, koska pitää oluen mausta, mutta ykkösolutta ei.

Raittiina pysyminen päivä kerrallaan on ollut helppoa. Enemmän työtä on muun jaksamisen kanssa.

"Monet oppivat säännöllisen uni- ja ruokailurytmin kymmenenvuotiaana, mutta minä opettelen vielä 43-vuotiaana. Omaa jaksamista pitää tarkkailla koko ajan."

Esiintymisvaatteiden silitys, Hannun rauhallinen hetki juuri ennen keikkaa.
Esiintymisvaatteiden silitys, Hannun rauhallinen hetki juuri ennen keikkaa.

Juomisen lopettaminen ei vienyt masennusoireita kokonaan, mutta helpotti paljon. Hannu syö yhä kahta mielialalääkettä pieninä annoksina.

"Paras apu masennukseen on ollut puhuminen: ryhmissä puhuminen, terapiassa puhuminen ja läheisille puhuminen. Kaikki puhuminen."

Oloa on parantanut myös elämänmuutoksen jälkeen löytynyt hengellisyys. Hannu ei osaa tarkkaan sanoa, mihin uskoo, mutta siihen hän uskoo, että elämällä on tarkoitus.

"Asiat menevät sillä tavalla kuin niiden kuuluu mennä. Masennus on parasta, mitä minulle on tapahtunut, koska se pysäytti ja pakotti myöntämään, että omin voimin en selviä."

Tärkeimmät ensin

Ennen keikkaa takahuoneessa Hannu silittää t-paidan ja housut ja kauluspaidan ja toiset esiintymishousut. Voisi sen tehdä aiemminkin, mutta viime hetken silittämisestä on tullut keskittymiseen kuuluva tapa.

Yleisö istuu jo paikoillaan, kun yhtye kyykistyy lavan takana piiriin ja huutaa yhtä aikaa: Rrrrrrrrrajaton!

Alkoholistien vertaisryhmissä Hannu on oppinut, että kaikkea ei voi muuttaa kerralla. Juuri nyt hänen elämässään on raittiuden lisäksi kolme tärkeää asiaa.

Ensimmäinen on murrosikäinen tytär, jolle Hannulla on taas mahdollisuus olla isä. Toinen on avopuoliso.

"Parisuhteeseen pitää kiinnittää jatkuvasti huomiota. Korjata heti, jos tulee korjattavia asioita."

"Rrrrrrrajaton!" Ensin yhteishuuto, sitten mentiin.
"Rrrrrrrajaton!" Ensin yhteishuuto, sitten mentiin.

Kolmas tärkeä on työ. Rajaton harjoittelee yhdessä kolme neljä kertaa viikossa, joskus viisikin tuntia kerralla. Kuluva vuosi on 20-vuotisjuhlavuosi, ja marraskuun alussa ennen joulukonserttikiertuetta on juhlakonsertti sekä ilmestyy uusi levy.

"Parhaimmillaan esiintyessä unohtaa itsensä, on vain jonkinlainen kanava musiikille. Ei se aina semmoista ole, vaan monesti rankkaa työtä. Mutta silloinkin laulaminen on taas hienoa."

Nyt asiat ovat niin hyvin, että kaikki saa mielellään jatkua juuri näin.

Ensi vuodesta tosin tulee erilainen. Juhlavuoden jälkeen Rajaton pitää keikkataukoa ensi syksyyn asti. Tauon aikana Hannu lähtee opiskelemaan eräoppaaksi.

"Luonnossa on hyvä olla, ja haluan oppia havainnoimaan luontoa paremmin ja ymmärtää ekosysteemejä."

Hannu toivoo, että vuoden päästä hän osaa tehdä tulen ilman tulitikkuja, tietää mitä kasveja voi syödä ja tunnistaa kirjosiepon liverryksen.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 19/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla