"Ihmisen henkinen maailma on paljon isompi kuin fyysinen", sanoo helsinkiläinen Sakari Oka, 53.
"Ihmisen henkinen maailma on paljon isompi kuin fyysinen", sanoo helsinkiläinen Sakari Oka, 53.

Sakari Oka jäi uudelleen sinkuksi oltuaan parikymmentä vuotta naimisissa. Hyppy 1980-luvun sinkkumarkkinoilta 2010-luvulle sai hänet hämmentymään.

"Olin 31-vuotias, kun menin naimisiin. Avioliitto on ollut yksi elämäni tärkeimpiä asioita. Minusta ei ole parempaa tapaa oppia pois itsekkyydestä. Se on hieno instituutio, opettaa olemaan hyvä toiselle ihmiselle. Ilman sitä olisin varmaan loppuunpalanut ja joisin liikaa.

Olin naimisissa 20 vuotta, mutta kolme vuotta sitten se vain loppui. Vaimo kysyi, miksi olemme naimisissa, enkä tiennyt yhtään syytä. Se oli hyvä liitto, ja hyvä oli erokin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
"Tajusin olevani keski-ikäinen, kun vietin 40-vuotisjuhlaani perheen kanssa Kiutakönkäällä."
"Tajusin olevani keski-ikäinen, kun vietin 40-vuotisjuhlaani perheen kanssa Kiutakönkäällä."

Mietimme eroa kolmisen vuotta, mutta lopulta olimme rehellisiä toisillemme. On parempi, että emme odottaneet kuusikymppisiksi ja sitten syyttäneet toisiamme siitä, että pilasit elämäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsemme ovat nyt 18- ja 20-vuotiaat. He vastustivat eroamme hetken, mutta tajusivat nopeasti, että kahdesta kämpästä on heille vain etua.

”Kävin parilla treffeillä. Sitten hänen poikaystävänsä soitti.”

Minulle on tärkeää, että se mitä tehdään, tehdään kunnolla. Totuudellisesti. Kirjoitin aikoinaan ylioppilasaineeni Platonista ja totuudesta. Totuudellisuus on elämänohjeeni. Kaikkea ei tarvitse sanoa, mutta jos aina puhuu totta ja tekee vain niitä asioita, joista voi kertoa muillekin, se on helppoa. Heti jos homma menee salailun ja säätämisen puolelle, se kaatuu.

Kaipaamaani totuudellisuutta ja moraalista selkärankaa luulin löytäneeni naispapista, jonka kanssa kävin parilla treffeillä. Sitten hänen poikaystävänsä soitti, esittäytyi ja kertoi, että he ovat menossa kihloihin. Raamatun kahdeksas käsky ei ollut merkinnytkään mitään.

"Minusta tuli tylsä keski-ikäinen"

Kymmenisen vuotta sitten huomasin olevani läpeensä tylsä keski-ikäinen. Juttuni olivat tylsiä ja samoin uneni, jos niitä edes oli. Omista jutuistani tuli itsellenikin vaivautunut olo. Leikkisyys ja anarkia oli kadonnut. Olin 40-vuotias ja huonossa kunnossa.

Kaipasin muutosta, joten ryhdyin joogaamaan. Nykyisin joogaan kotona viisi kertaa viikossa 10 minuuttia kerrallaan. Kerran viikossa teen kahden tunnin aamusession joogasalilla. Jooga on tuonut fyysisen hyvinvoinnin lisäksi paljon muutakin elämääni. Olen saanut esimerkiksi lisää kärsivällisyyttä.

"Sain tehtäväkseni irtisanoa ensin kaikki muut ja lopuksi itseni."

Pienenä olin sanonut haluavani vuorineuvokseksi. Luinkin itseni ensin paperi-insinööriksi, sitten jenkeissä ekonomiksi. Työelämässä kävin läpi ABB:t, Unileverit ja Maikkarit. Urani huipulla olin ruotsalaisen pörssiyhtiön johtoryhmässä. Perustin heille Suomi24.fi-sivuston, myös nimi on minun keksimäni. Se nousi kuin raketti. Saimme hetkessä miljoona kävijää.

"Opiskelin poikakoulussa. Vanhojentansseihin haimme daamit läheisestä tyttökoulusta."
"Opiskelin poikakoulussa. Vanhojentansseihin haimme daamit läheisestä tyttökoulusta."

Kun sivusto myytiin vuonna 2002, sain tehtäväkseni irtisanoa ensin kaikki muut ja lopuksi itseni. Mietin, mitä sitten. Sen sijaan, että olisin hakenut nousua uralleni, siirryin kauppaopiston opettajaksi.

Nykyinen opettajan työni on periaatteessa kuin mitä tahansa työtä, mutta siinä tunnen tekeväni jotain hyödyllistä – joku oppilaista saattaa innostua. Ihan kuin minä aikoinani: oma koulunkäyntini ei mennyt mitenkään hyvin, kunnes sain elämäni ekan kympin latinanopettajalta. Tajusin, että minusta voikin olla johonkin.

"Kun seisoo käsillään, ei voi olla kovin järkevä ihminen"

Halusin vielä jotain uutta ja aloin opetustyön ohella opiskella kasvatustieteitä. Tein myös väitöskirjan, kahdessa vuodessa. Kirjoitin sitä joka päivä: aamulla, illalla, viikonloppuisin ja lomilla. Yhdistin siinä kolmea opiskelemaani tieteenalaa.

Kun väitöskirjan tekeminen oli vuonna 2007 ohi, minulle oli jäänyt tapa ilmaista itseäni kirjoittamalla. Toisin kuin tieteellisessä kirjoittamisessa, runoissa saan kirjoittaa siitä, miltä oikeasti tuntuu. Saan mennä tunteiden puolelle. Kirjoittaa rakkaudesta, tuskasta ja kaikesta hienosta.

"Koen olevani nyt kuin 25-vuotiaana: leikkisä ja puolisekava."

Ensimmäinen koskaan kirjoittamani runo oli vastine Suomen Kuvalehdessä ilmestyneelle jutulle. Se julkaistiin lehden yleisönosastopalstalla vuonna 2009. Äskettäin ilmestyi kirjoittamani runokirja Punainen Varis.

Asiat seurasivat toisiaan. Ensin tuli jooga, sitten toinen ura opettajana, sitten kirjoittaminen. Ne olivat muutoksia, joita ajattelin tilapäisiksi, mutta jotka ovat osoittautuneet pysyviksi. Elämä on sattumanvaraista.

Koen olevani nyt samanlainen kuin 25-vuotiaana: leikkisä ja puolisekava. Sen lisäksi, että joogaan, käyn kerran viikossa sirkuskoulussa. Kun kirjoittaa runoja ja seisoo käsillään, ei voi olla kovin järkevä ihminen.

"Rakkautta arvioidaan kuin palvelua"

Avioerostani on nyt kolme vuotta. Kyllä parinkymmenen vuoden liiton jälkeen voi hetken yksinkin olla, mutta en halua viettää loppuelämääni yksin. Olen avioliittoni jälkeen seurustellut kolme kertaa ja käynyt myös seurustelujen välillä treffeillä.

Sinkkuelämässä on minulle kovin outoja piirteitä, olenhan käynyt tätä ennen treffeillä viimeksi 1980-luvulla. Välillä tunnen itseni aikamatkaajaksi, joka on pudotettu uudelle vuosituhannelle. Kysyn välillä 20-vuotiaalta tyttäreltäni neuvoa, mitä hän tekisi vastaavissa tilanteissa.

"Nykynaiset puhuvat avoimesti seksistä. Miehelle tulee olo kuin hän olisi pesukone, joka laitetaan napista päälle."

Nykyään naiset juovat yhtä paljon kuin miehet. Ravintoloissa ihmiset käytännössä poistuvat tältä planeetalta iltayhdentoista aikaan ja huomaan äkkiä olevani vailla keskustelukumppania. Siksi antaudun keskusteluihin mieluummin muualla: kaupassa, kävelyllä tai treenipaikoissa.

Nykynaiset puhuvat avoimesti seksistä. Hetken luulin sen olevan kivaa, mutta miehelle tulee sellainen olo kuin hän olisi pesukone, joka laitetaan napista päälle: ”Tänään haluaisin esipesun ja linkouksen...” Runoilijan psyyke on kovilla, kun rakkautta arvioidaan kuin palvelua. Se on miehen esineellistämistä. Itse sytyn paremminkin katseesta tai hymystä.

"Nainen, jota tapailin, kysyi kadulla kävellessämme: 'Miksi sä pidät mua kädestä?'"

Kerran olin erään naisen kanssa illallisella, kun hän sanoi kesken ruokailun, että hänellä on kaksi hieromasauvaa, eikä luovu niistä, jos menemme naimisiin. Miten nuo kaksi asiaa mahtuvat samaan virkkeeseen? Toinen nainen, jota tapailin, kysyi kadulla kävellessämme: ”Miksi sä pidät mua kädestä?”

Ihmisen henkinen maailma on niin paljon isompi kuin fyysinen. Olemme puhuneet hyvän kaverini, kirjailija Veijo Baltzarin kanssa, että esimerkiksi seksiin liittyy asioita, jotka tulee pitää salaisina, miehen ja naisen välisinä. Asioiden arkipäiväistäminen ei tuo niihin mitään lisää.

"Jooga on tuonut paljon hyvää elämääni."
"Jooga on tuonut paljon hyvää elämääni."

Platonin opeilla näen naisenkin astraaliolentona, jota ei pysty selittämään. Nainen tekee itselleen vääryttä, jos hän myy itsensä alennuksella, kokoelmana biologisia toimintoja. Aiemmin miehet olivat kovia ja naiset herkkiä. Nyt naiset ovat oppineet kovuutta ja miehet herkkyyttä. Usein tuntuu siltä, että roolit ovat vaihtuneet. Herkät miehet ja kovat naiset eivät kohtaa sen paremmin kuin kovat miehet ja herkät naiset aikoinaan.

"Nettitreffit ovat romantiikan hautausmaa"

Olen käynyt myös muutamilla nettitreffeillä, mutta ne eivät sovi minulle. Se on kuin thaimaalaisten ja venäläisten postimyyntimorsianten osto aikoinaan: katsotaan ulkonäkö ja mitat. Kaikki kertovat olevansa iloisia ja hauskoja, vaikka oikeasti olisivat tuppisuita. Se on romantiikan hautausmaa.

Nettitreffit on jo kuluttajapsykologian kannalta mahdoton yhtälö. Tiedetään, että jos on viisi jäätelömakua, niistä on suhteellisen helppo valita. Mutta jos makuja on viisisataa, valinta kestää ikuisuuden. Nettideittailussa on sama juttu. Jos valitusta löytyy jokin vika, hänet hylätään ja valitaan uusi ehdokas.

"Saatoin häntä Pariisin-koneelle, kun toinen mies ilmestyi hänen käsikynkkäänsä."

Vastikään seurustelin vuoden. Vein Hänelle iltaisin mustikoita, kermavaahtoa, vadelmia ja lakuja, joita jaoimme keskenämme. Se päättyi pääsiäisenä. Saatoin häntä Pariisin-koneelle, kun toinen mies ilmestyi hänen käsikynkkäänsä lähtöportille. Myöhemmin sain tekstiviestin, jossa hän sanoi, että ”olin kyllä ajatellut sinulle kertoa”. Se oli kova paikka. En ollut uskonut, että ihmiset voisivat toimia noin.

Onko minulla ollut huonoa tuuria vai kertooko tämä jotain ajastamme? Haluan silti uskoa, että pitää vain luottaa sattumaan. Edellisen vaimoni löysin Lauttasaaren-bussista. Kyllä se toinenkin varmasti löytyy. 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 12/2013.

Vierailija

Hmm... Jos ensimmäisessä avioliitossa ei ollut mitään vikaa, miksi erosivat? Ei tarvitsisi nyt ihmetellä, miksei kelpaa kellekään.

  • ylös 42
  • alas 33
Nainen 50v

Olen itse ihmetellyt samaa. Kun tapaan miehen, jonka kanssa haluan seurustella, huomaan jossain vaiheessa seurustelevani aivan tuntemattoman miehen kanssa.

Mikä ihmisen muuttaa seurustelun aikana? Tarve esittää? Paremmuuden hakemista?

Olen todella kyllästynyt 50+ miesten valehteluun ja asioiden muuttamiseen, kun on seurusteltu yli vuosi.

  • ylös 31
  • alas 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla