Laura Friman on elänyt seitsemän vuotta uusperheessä. Hänen ja Lauri-puolison erilaiset kasvatustyylit ovat aiheuttaneet Lauralle paineita. ”Olen lepsu kasvattaja. Uusperheessä alkoi tuntua, että minun pitäisi olla parempi versio itsestäni.”
Kolme vuotta sitten Laura Friman oli kuuden hengen uusperheensä kanssa Berliinissä lomalla. Ravintolassa heitä palveli Maailman Huonoin Tarjoilija, joka toi heille koko ajan vääriä ruokia.
Tarjoilijan huonomuistisuudesta on tullut Lauran uusperheen oma sisäpiirivitsi. Lauran pojat Sulo, 15, ja Uljas, 13, sekä puolison tyttäret Enni, 17, ja Aletta, 10, muistelevat vieläkin, kuinka jokainen sai väärän juoman ja vegaani lihapizzan. Se on Laurasta ihanaa.
Ihanaa on sekin, kun lapset liittoutuvat keskenään. He nauravat Lauralle, kun hän tanssii kotona nolosti rap-musiikin tahtiin tai ehdottaa yhteiseen elokuvailtaan lapsuutensa suosikkeja 90-luvulta.
Kamalaa uusperheessä Lauran mielestä sen sijaan on se, kuinka paljon epävarmuutta, häpeää ja syyllisyyttä siihen liittyy.
”Olen miettinyt, onko huonon uusperheen merkki, että omat biologiset lapset ovat se oma vastuualue.”
Laura ja hänen puolisonsa Lauri Tamminen ovat olleet seitsemän vuotta yhdessä. Silti heidän perheensä on yhä uusi perhe, joka koostuu kahdesta yksiköstä: Laurasta ja hänen pojistaan sekä Laurista ja hänen tytöistään.
Laura haluaa yhä jäädä itse poikiensa kanssa kotiin, jos nämä ovat kipeinä.
”Enkä vieläkään tahdo jättää lapsiani edes yhdeksi yöksi puolisoni vaivoiksi. Jos olen vain illankin pois kotoa, pyytelen anteeksi ja hankin pakastepizzat valmiiksi. Olen miettinyt, onko huonon uusperheen merkki, että omat biologiset lapset ovat se oma vastuualue.”
Laura sanoo, ettei kadu ydinperheensä hajottamista, sillä hänestä ero oli aikoinaan oikea ratkaisu.
”Olen silti usein miettinyt, että moni asia olisi ollut helpompaa ydinperheessä. Uusperhe vaatii loputtomasti neuvotteluja ja kompromisseja.”
Sipsejä ja liikaa ruutuaikaa
Uusperhe-elämän hankaluudet alkoivat noin puolen vuoden kohdalla.
Laura alkoi vertailla omia lapsiaan puolisonsa lapsiin. Laurin tyttäret veivät ruuan jälkeen astiat tiskikoneeseen oma-aloitteisesti ja laittoivat television kiinni, kun pyydettiin.
Lauran pojat sen sijaan eivät auttaneet pyytämättä kotitöissä. He eivät myöskään lopettaneet pelaamista, kun hän käski. He söivät sipsejä arki-iltana ja liian vähän hedelmiä.
”Lauri on tiukka kasvattaja, jolla on selkeät rajat ja joka antaa lapsilleen tunnin ruutuaikaa päivässä. Minä taas olen lepsu. Aloin ajatella, etten ole onnistunut kasvattajana. Lapseni eivät olekaan tarpeeksi omatoimisia ja kohteliaita.”
Laura on huomannut, että uusi kumppani tuo ulkopuolisen katseen omaan vanhemmuuteen ja lapsiin. Se ei aina ole helppoa.
”Uusperheessä alkoi tuntua, että minun pitäisi olla parempi versio itsestäni. Muuten salainen löllötyksemme, se, millaisia olemme kolmisin poikieni kanssa, paljastuu. Siitä nousi epämukavia tunteita. Mietin, olinko tarpeeksi hyvä äiti.”
Mitä Laura ajattelee nyt siitä, että hän muutti Laurin kanssa yhteen vain joitain kuukausia seurusteltuaan? Miten Lauran miellyttämisenhalu näkyy lasten kasvattamisessa? Miksi Laura ei aina uskalla sanoa suoraan bonustytöilleen, jos jokin harmittaa häntä? Miten Lauran pakko-oireinen häiriö näkyy perheen arjessa? Koko jutun voit lukea Kodin Kuvalehdestä 6/2026 tai tilaajana täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Laura Friman
45-vuotias toimittaja ja kirjailija asuu kuuden hengen uusperheensä kanssa Helsingin Töölössä. Puolet ajasta Lauran lapset Sulo, 15, ja Uljas, 13, asuvat isällään ja tv-ohjaajapuoliso Lauri Tammisen lapset Enni, 17, ja Aletta, 10, äidillään. Kotona asuvat myös kissat Taffel ja Aila. Laura kirjoittaa syksyllä ilmestyvää kirjaa uusperheistä ja on juontajana Radio Helsingissä. Ylelle hän tekee Nakuna-podcastia sekä tv-sarjaa Laura Friman tutkii. Laura alkoi neuloa korona-aikana ja on tehnyt kymmeniä pipoja, kaulaliinoja ja villapaitoja. Ne ovat täynnä virheitä ja reikiä, mutta Laura käyttää niitä päivittäin.
