Sotkuun väsynyt kertoo: "Ajatus tavaroista luopumisesta tuntui kauhealta"

13 vuotta sitten Natusan Baby Oil tuoksui suloiselle. Nyt ­Marita Katariina Ojala kaivaa litistyneen purnukan eteisen kaapin uumenista ja nuuhkaisee. Tuoksu on runsaassa vuosikymmenessä vuodessa härskiintynyt. 

Marita työntää purkin takaisin kaappiin ja sulkee oven. Vaikka hänen järkensä sanoo, ettei kaikkea kannata säästää, tunne estää heittämästä tavaroita pois.

"Tuntuu, että heittäisin menemään menneitä vuosia."

Suuri osa leipälaatikon sisällöstä on roskaa, joka on jäänyt lojumaan ja unohtunut.

Marita säästää tavaroita myös varmuuden vuoksi. Hän voi tarvita vielä jumppapallon tai kattolampun pahvipakkausta.

Turkulaisessa kaksiossa asuu myös Maritan 13-vuo­tias tytär Julia. Asuntoon ja kellariin on sullottu leluja ja askarte­lu­töitä, kirjoja ja vaatteita, Maritan maalaamia tauluja sekä kuusi akvaariota.

Välillä Marita myy tavaroita kirpputorilla ja netissä, mutta aina kaapit pursuvat.

"En ole tavarahamsteri. Kyse on huolimattomuudesta ja laiskuudesta. Maalatessa suljen silmäni ympäristöltä ja keskityn."

Kun roskaa kertyy tarpeeksi, Maritaa alkaa ahdistaa.

Kirjat, korut, kynät ja paperilappuset kerääntyvät kasoiksi ja pinoiksi. Käsivoiteet ja kissojen valjaat jäävät esille, koska Marita ei saa tungetuksi niitä täysinäisiin kaappeihin.

Varsinainen tavarasyöppö on vaatehuone. Sinne on helppo sujauttaa tavaroita ja sulkea ovi. Siivoamiseen on tartuttava, kun huoneeseen ei enää mahdu sisälle. 

Myös siivouskomerolla ja eteisen kaapilla on taipumus imeä tavaroita sisuksiinsa. Leipälaatikkoon on helppo piilottaa laturit ja ruuvit, suklaamunista löytyneet muovilelut ja postikortit.

"Kun roskaa kertyy tarpeeksi, alkaa ahdistaa. En halua edes koskea kasaan. Lopulta en edes tiedä, mitä niistä löytyy."

Maritaa on alkanut harmittaa se, kuinka paljon aikaa tavaroiden etsimiseen menee. Pinsettien tai hiusharjan löytämiseksi täytyy penkoa koko komero.

Vaatehuoneen järjestys säilyy aina vain hetken. Ammattijärjestäjä ehdottaa, että Marita hankkisi hyllyille isompia säilytyslaatikoita.

Nyt Marita on alkanut raivata kotiaan. Sen sai aikaan varastoon vuotanut viemäri. Marita ja Julia nostelivat vettyneitä piirustuksia ja kortteja jätesäkkeihin. Tärkeimmistä he ottivat valokuvan.

Ajatus tavaroista luopumisesta tuntui ensin kauhealta.

"Lopulta oli ihana saada lupa heittää turhaa pois. Se puh­disti kellarivaraston lisäksi mieltä."

Marita tilasi avuksi ammatti­järjestäjän. Aluksi häntä nolotti päästää vieras katsomaan, miten sekaiseksi asunto oli päässyt, mutta ammattilainen ei hätkähtänyt. Eihän kaapeissa salaisuuksia ollut, vain tavallisen kodin tavallista roinaa.

Kun urakka on valmis, Marita asettelee taulujaan seinille.

Järjestäjä neuvoi käymään tavaroita läpi kaappi tai hylly kerrallaan. Liian suurta urakkaa ei pidä ottaa, sillä esineisiin liittyvät muistojen tulvahdukset vievät voimia. Ensimmäiseksi käytiin siivouskaapin kimppuun, koska se oli tunnesisällöltään helppo. Siivousvälineet takaisin kaappiin ja roskat roskiin ja muut tavarat viereiseen komeroon odottamaan oikeaa paikkaa.

"Toisen kanssa siivoaminen oli yllättävän mukavaa. Oli hauskaa jakaa muistoja."

Nyt Maritan tavoite on keksiä paikka jokaiselle tavaralle ja opetella panemaan tavara siihen heti käytön jälkeen. Hän opettelee myös estämään uusien tavaroiden kertymisen.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2014.