Syöpään sairastuneesta Emiliasta kirjoittanut Päivi Lukkarila joutui miettimään, pystyykö hän raskaaseen urakkaan.

Päivi Lukkarila, kirjasi En ikinä luovuta kertoo syöpää sairastaneen Emilian tarinan. Miten päädyit tositarinan kirjoittajaksi?

"Idea lähti Emilian läheisiltä. Emilia oli henkeen ja vereen hevostyttö, ja kirjoittajankin oli hyvä tuntea hevosia. Olen kirjoittanut useita hevoskirjoja, joten parin mutkan jälkeen työtä ehdotettiin minulle.

Jouduin todella miettimään, voinko ryhtyä näin raskaaseen urakkaan. Emilia oli samanikäinen kuin oma tyttäreni, ja he ratsastivat samanlaisilla poneilla. Tarina tuli todella lähelle."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Haastattelit kirjaa varten Emilian läheisiä. Miltä se tuntui?

"Olin varautunut kysymään kysymyksiä, mutta niitä ei juuri tarvittu. Läheisillä oli paljon lämpimiä muistoja, ja he puhuivat avoimesti. Tapasin Emilian äidin, mummin ja parhaan ystävän. Lisäksi haastattelin sairaalakoulun opettajaa ja Emiliaa hoitanutta lääkäriä."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjan pohjana on myös Emilian omia kirjoituksia. Mitä ajatuksia ne herättivät?

"Emilia menehtyi 14-vuotiaana. Kirjoituksista ymmärsin, että hän kävi läpi samoja teini-iän kupruja kuin muutkin, vain sairaalasta käsin. Hän kirjoitti, miltä tuntuu, kun muut tekevät kaikkea kivaa ja itse on sairaalassa. Nuorenahan tulee usein tunne, että jää asioista ulkopuolelle. Emilialle se tunne oli todellinen."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2017.

Sisältö jatkuu mainoksen alla