37-vuotias Rita pakeni Ruandan sisällissotaa ja saapui Suomeen pakolaisena 17 vuotta sitten. Hänellä on kirjanpitoalan yritys ja hän asuu Järvenpäässä miehensä ja tyttäriensä Janitan, 8, ja Jutan, 9, kanssa. Rita on ohjannut jäälle muitakin kuin tyttärensä.
37-vuotias Rita pakeni Ruandan sisällissotaa ja saapui Suomeen pakolaisena 17 vuotta sitten. Hänellä on kirjanpitoalan yritys ja hän asuu Järvenpäässä miehensä ja tyttäriensä Janitan, 8, ja Jutan, 9, kanssa. Rita on ohjannut jäälle muitakin kuin tyttärensä.

Tässä sarjassa ihmiset kertovat, miten jaksavat paremmin. Vuoden pakolaisnainen 2016, yrittäjä Rita Kostama, 37, harrastaa taitoluistelua.

1. Ennakkoluulot ovat turha hidaste

Tulin Suomeen Ruandasta keskelle pimeää syksyä. Kunaurinko tuli tammikuussa esiin, meinasin lähteä ulos ilman takkia. Luulin, että ilma oli lämmennyt.

Lumi oli kaunista, mutta katselin sitä mieluiten ikkunasta. Talveen ei ollut helppo rakastua.

Kotouttamisohjelmaan kuului tutustuminen luisteluun. En pysynyt pystyssä ja päätin, että ainakaan tuota lajia en ikinä opettele.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kahdeksan vuotta myöhemmin olin naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja meillä oli kaksi lasta. Työnsin tyttöjä rattaissa. Oli talvi, ja näin onnellisia äitejä lastensa kanssa luistinradalla. He liukuivat jäällä ja nauroivat. Aurinko paistoi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tajusin, että haluan kokea saman.

Haluan opettaa lapsilleni liukumisen taidon. Lehdestä löysin sopivan ryhmän. Kun mies tuli illalla töistä kotiin, minä lähdin luistelukouluun.

2. Sinnikkyyttään harvoin katuu

Pukukopissa katsoin mallia, miten muut sitoivat luistinten nauhat. Jäällä pidin kiinni kaukalon laidasta ja jännitin lihaksiani, etten olisi pyllähtänyt.

Näin, miten jotkut hyppivät piruetteja. Tajusin, kuinka vaikean tehtävän olin ottanut, mutta en luovuttanut. Minua kannusti ajatus, että nuo toisetkin ovat aloittaneet nollasta. Piti vain harjoitella lujemmin. Aikuisena uuden taidon opettelu on vaikeampaa.

Neljännellä kerralla uskalsin päästää irti laidasta. Parin kuukauden päästä lähdin itsekseni jäälle.

Tunsin valtavaa onnistumisen riemua, vaikka etenin töpöttäen kuin pieni lapsi. Aloin käydä jäällä joka aamu.

Muut luistelukoululaiset huomasivat kehitykseni. Sain kannustusta ja äkkiä pärjäsin muiden mukana. Tein kaaria ja opettelin liukumaan yhdellä jalalla. Nyt minulta sujuu jo valssihyppy.

3. Yhteinen pyrkimys yhdistää

Kun tyttäreni oppivat kävelemään, vein heidät jäälle ja melkein saman tien luistelukouluun. Nyt he ovat jo paljon taitavampia kuin minä.

Käyn edelleen omissa harjoituksissani kaksi kertaa viikossa. Luistelun kautta olen saanut paljon uusia ystäviä. Siksi minusta on hienoa, että olen saanut auttaa maahanmuuttajia tutustumaan luisteluun. Olen elävä esimerkki siitä, että mahdotonkin on mahdollista.

Uskon myös, että nimenomaan harrastusten kautta maahanmuuttajat kotoutuisivat parhaiten. Kun ihmiset kokoontuvat yhteen harrastamaan, he jakavat saman intohimon. Taustoilla ei ole väliä.

Luistelun kautta olen oppinut myös nauttimaan kylmyydestä. En pelkää enää talvea, päinvastoin odotan sitä. Kun pukeutuu oikein ja liikkuu, ei tule kylmä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 2/2016.

 

Lue lisää liikunnan iloista:

Näin paljon hyödyt viiden minuutin juoksulenkistä

"Saat liikuntaa jo siitä, kun riisut kengät"

Tämä helppo liike saa pakarasi piukeiksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla