Telinevoimistelija Jari Mönkkönen kymmenen vuotta vaikean vammautumisensa jälkeen: ”Olen nyt kypsempi ihminen ja parempi isä”

Kuvat
Milka Alanen
“Olen sopeutunut kaikkeen, mitä eteen on tullut, ja se on ollut mulle voitto”, Jari sanoo. Tyttäristä Miisa nostaa Ronda-koiraa Jarin poskea vasten, Moonan kainalossa on Mindi-koira. Keskellä entinen puoliso Sanna.

Jari Mönkkönen vammautui voimisteluonnettomuudessa kymmenen vuotta sitten. Muuttunut elämä on vaatinut taistelua mutta myös opettanut. ”Osaan katsoa nyt asioita monelta kantilta. Ennen olin mustavalkoinen.”

Yksi Jari Mönkkösen haaveista on alkaa taas valokuvata.

”Aukaisepa toi ylimmäinen laatikko. Siellä on projekti, jonka kanssa meni tänä keväänä mukavasti pari kuukautta”, Jari, 52, sanoo.

Laatikossa on kameran jalustaan kiinnitettävä paino. Painossa on kymmenen teräslevyä, jotka avustaja liimasi yhteen, kun Jari neuvoi vieressä. Teräslevyjen avulla kameran jalusta pysyy vakaana, vaikka Jari kuvaisi perhettä pehmeällä nurmikolla tai upottavalla hiekalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jari tahtoisi kuvata taas myös voimistelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Jokin lukko voimistelun kuvaamiseen on.”

Lukko johtuu siitä, mitä tapahtui heinäkuussa kymmenen vuotta sitten. Sinä päivänä Jari vei vaimon, tyttären ja kirppistavaroita Hietalahden kirpputorille ja jatkoi liikuntakeskukseen.

Jari kuuli rusahduksen ja tiesi, että kävi pahasti.

Jari oli huippu-urheilijana kilpaillut telinevoimistelussa MM- ja EM-tasolla. Kilpauran lopettamisesta oli vuosia, mutta hän treenasi yhä kaksi kertaa päivässä.

Tuplavoltti taaksepäin oli Jarille helppo, tuhansia kertoja tehty liike. Nyt alastulo meni pieleen.

Jari kuuli rusahduksen ja tiesi, että kävi pahasti.

Niin kävi. Nyt neliraajahalvaantuneena Jari pystyy kääntämään päätään ja puhumaan normaalisti, mutta hänellä ei ole tuntoa hartioiden alapuolella.

Jari ei juurikaan mieti heinäkuista päivää kymmenen vuotta sitten. Enemmän hän miettii, miksi treenaaminen oli silloin niin järjettömän tärkeää.

”Olen ymmärtänyt lasten kuuntelemisen tärkeyden paljon entistä paremmin.”

”Purin paineitani, se oli tapa selvitä. Oli helpompi juosta itsensä loppuun kuin katsoa peiliin.”

Jari sanoo, että on nyt kypsempi ihminen kuin oli ennen vammautumista. Parempi ihminen ja isä myös.

”Osaan katsoa nyt asioita monelta kantilta. Ennen olin mustavalkoinen.”

Silloin lasten piti Jarin mielestä pestä hampaat kylmällä vedellä, koska sellaisen ohjeen Jari oli kuullut. Tyttären piti laskea liian jyrkältä tuntuva laskettelurinne, silloin se tuntui Jarista oikealta.

”Olen aina kuunnellut lapsia, mutta vammautumisen jälkeen olen ymmärtänyt lasten kuuntelemisen tärkeyden paljon entistä paremmin. En hermostu oikein mistään eikä ole enää kiire mihinkään.”
Millaisia tapoja Jarilla on selvitä mustimpien hetkien ja aamuyön vaikeiden tuntien yli? Mitä hän ajattelee avioeronsa syistä ja entisestä puolisostaan? Minkä asian raskautta arjessa vaikeasti vammautuneena Jari ei pystynyt etukäteen ymmärtämään? Mistä haaveista Jari on luopunut, entä mistä hän haaveilee ja innostuu nyt?  Lue koko henkilöjuttu Kodin Kuvalehdestä 13/2026. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Jari Mönkkönen

52-vuotias entinen telinevoimistelija ja paloesimies on työkyvyttömyyseläkkeellä. Hän halvaantui hartioista alaspäin voimisteluonnettomuudessa heinäkuussa 2016. Jari asuu Pasilassa yksin, mutta joku avustajista on paikalla aina. Perheeseen kuuluvat lapset Moona, 23, Rasmus, 19, ja Miisa, 17, sekä ex-puoliso Sanna Mönkkönen ja koirat Ronda ja Mindi. Jarilla on 28 suomenmestaruutta telinevoimistelussa, ja nyt hän on luultavasti tilastoissa korkealla, jos seurataan iltapäivälehtien nettisivuille menemisen määrää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla