Ulla Välipakan, 47, seiniä koristavat prinsessa Victorian ja kuningatar Elisabetin kuvat. "Jotkut tykkäävät katsoa, kun äijät ajavat rinkiä formulalla. Toiset tykkäävät katsoa kauniita asioita."
"Oikeastaan ajatus on aika liikuttava.
Että vuonna 1976 eräs kuusivuotias sukkahousujalkainen tyttö seurasi Kaarle Kustaan ja Silvian häitä olohuoneessa Ähtärissä. Kotiin oli juuri hankittu väritelevisio. Miten ihana hymy Silvialla onkaan, tyttö lumoutui.
Ja että 2000-luvulla tytöstä on tullut keski-ikäinen opettaja, joka yhä lumoutuu olohuoneessaan Tuusulassa aivan yhtä väkevästi. Victorian ja häät, miten ihana hymy Victorialla onkaan, aivan kuin äidillään!
Olen kasvanut aikuiseksi naiseksi kuninkaallisia seuraten.
Minusta ei tullut prinsessaa, mutta voin ihailla heidän tyyliään.
Vuonna 1977 sain kuninkaallisista kertovan lehden, jonka äiti oli ostanut itselleen. Koko lehti oli omistettu Iso-Britannian kuningatar Elisabetille.
Selasin kuvia niin, että sivut lähtivät irti. Ne pysyivät kuitenkin kansien välissä pinossa, sillä olin varovainen.
Ymmärsin jo silloin, ettei minusta tule prinsessaa, mutta voin ihailla kuninkaallisten kauneutta ja tyyliä. Se maailma oli toisenlainen kuin Ähtärissä, jossa suurin nähtävyys oli eläinpuiston Köpi-hirvi.
Kaarle Kustaata ja Silviaa seurasivat Dianan ja Charlesin häät vuonna 1982. Sitten monet muut häät, kastejuhlat, kruunajaiset ja hautajaiset. En koskaan päässyt kuninkaallisista irti.
Juon aamuteeni mukista, jossa on muovitimantti.
Rakastan kuninkaallisten glamouria. Ne puvut ja korut! Eihän kellään muulla ole mahdollisuutta käyttää sellaisia mielettömiä kalleuksia. Häitäkin kun katsoo, niin tietää, ettei siellä ole yhtään muovikorua mukana.
Toisaalta ajattelen asiaa hyödyn kannalta. Jos tuntee Euroopan kuninkaallisten historiaa, ymmärtää myös Euroopan historiaa.
Kun juon aamuteeni mukista, jota koristavat Monacon ruhtinaan kruunu ja muovitimantti, päivä alkaa kuninkaallisesti. Pitää vain varoa laittamasta mukeja tiskikoneeseen, etteivät kuvat haalistu ja timantti irtoa.
Työhuoneeni seinällä on Victorian ja kuningatar Elisabetin valokuvia, hyllyissä kuninkaallisista kertovia kirjoja, lehtiä, DVD-elokuvia, kortteja, kasseja, tyhjiä keksi- ja teepurkkeja, pyyhkeitä, jääkaappimagneetteja ja laseja.
Niitä on kiva katsella tai vain ajatella ja tietää, että ne ovat olemassa.
Jos jonotan kaupan kassalla, silmäilen aina lehtien kansiotsikot läpi. Olisiko jotakin kuninkaallisista?
Lapset lyövät kädellä otsaan: ei taas, äiti!
Mies kuuntelee kuninkaallisjuttujani ihan sujuvasti, vaikka ehkä ajatteleekin samalla salaa vähän omiaan. Lapset lyövät kädellä otsaan, että ei taas, äiti. Se on sellaista hellää päivittelyä.
Joskus mietin, kenelle aikanaan annan kuninkaallisasiani, kun lapset eivät ole innostuneet. Ehkä pitää tulevaisuudessa kasvattaa joku lapsenlapsi kruununperilliseksi.
Joskus toivon myös, että olisi höpöttelykaveri, jonka kanssa ruotia kuninkaallisia. Netti ei ole minua varten, mutta onneksi on sisko ja puhelin.
Kuningatar Elisabet on tärkein. Muista kuninkaallisista olen vain erittäin kiinnostunut, mutta Elisabetia todella ihailen.
Elisabetilla on kerta kaikkiaan ollut aivan huima elämä. Nainen on päälle 90-vuotias ja hoitaa edelleen työnsä hyvin vastuuntuntoisesti. Hän käyttää usein kruunua, vaikka ne eivät varmasti ole ihan kevyitä.
Tulee olemaan kova pala, kun Elisabetista aika jättää. Ehkä alan sen jälkeen seurata entistä tarkemmin Ruotsin Victoriaa. Hänessä on potentiaalia. Victoria on aina käytökseltään mutkaton, mutta ei silti unohda asemaansa.
Sain kyyneleet silmiini, kun näin Elisabetin.
Jos kuninkaallisia ei olisi, elämästäni puuttuisi glamouria ja iloa. Jotkut tykkäävät katsoa, kun äijät ajavat rinkiä formulalla. Toiset tykkäävät katsoa kauniita asioita.
Olen kolunnut palatseja Monacosta Pietariin ja Lontoosta Kööpenhaminaan. Ihmeellisintä on katsoa, kuinka kruunut, valtikat ja korut kimaltelevat vitriineissä. Melkein voisi koskea, ellei olisi lasia välissä.
Pari vuotta sitten näin Elisabetin ja muut kuninkaalliset oikeasti. Seisoin Lontoossa kuningattaren syntymäpäivää juhlistaneessa ihmisjoukossa. Siellä he kulkivat saattueessa kaikki, Charles, Camilla, Harry, Catherine, Andrew?
Kylmät väreet juoksivat selässä. Sain kyyneleet silmiini."
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 14/2017
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
