Se on koiralle oikein, että luu on kovaa ja koppi vuotaa, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Koiraparat! Perinteiset sananlaskut paljastavat, että ihmisen parasta ystävää on rakastettu maassamme karusti mutta sitkeästi:

  1. Kussee kun koira joka mättääseen.

  2. Se on koiralle oikein, että luu on kovaa ja koppi vuotaa.

  3. Mieleen se on koiran, kun sitä luulla heittää.

  4. Ei koira pahaksi pane, kun leivällä lyödään.

  5. Syö se koira paljonki, mutt elää vähemmälläki.

  6. Anna koiralle lihhoo, suat luut takasin.

  7. Syö koera lunta, kun ei oo muuta.

  8. Kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä.

  9. On niin köyhä ettei koirakaan hauku.

  10. On nii kööhä että koerat pissii kintuille.

  11. On kaekkiruokanen ku kööhän koera.

  12. Mies päivän, koira viikon syömättä.

  13. Ei siitä meri vähene, jos koira laidalta latkii.

  14. Kaekilla on vaevansa: koeralla kirppusa, sujella näläkäsä ja jokkaisella tytöllä hänen juoppo renttunsa.

  15. Makaa kuin koira heinikuorman päällä: ei syö itse eikä anna muille.

  16. Kun kerran koira kengät syö, niin nosta nauloo ylemmäks.

  17. Syö koira oksennuksensa, ottaa konna andimensa.

  18. Syö koira kahleensa, pettää paha valansa.

  19. Koira rukka syö surua, ruumenta, pehkuu, pellon olokii.

  20. Haukkuu se koira hyvänkin vieraan.

  21. Kyllä koira kirppunsa pitää.

  22. Kyllä koira koiran tuntee.

  23. Koirat sotii, koirat sopii.

  24. Ei koira käskiin hauku.

  25. Kyllä se koira luun pitää, joka sen saa.

  26. Herrat ja koirat jättävät oven auki.

  27. Jos sä herroja hyväilet, ruoki herrain koiriakin.

  28. Ei koira koiran hännälle polje.

  29. Keskenään koirat haavansa nuolee.

  30. Kyllä koira päänsä silittäjän tuntee.

  31. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

  32. Mies ellää osallaa, koira toisen kohtalolla.

  33. Löyhkää kuin koiran henki.

Lähde: Petri Pietiläinen: Koirien Suomi, Kansanperinnettä ja historiaa (SKS 2014)