Palstalla toimitus parantaa maailmaa yksi epäkohta kerrallaan.

Miten väärässä olinkaan. Ajattelin jotakuinkin näin:

Emojit ovat lapsellisia kuvasymboleja, mutta olkoot, lapsethan niitä vain käyttävät.

Jos joku aikuinen käyttää emojeja niin varon sanomasta, mitä siitä ajattelen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Minä en niitä kuvia kaipaa enkä käytä, miksi käyttäisin? Kirjoitan sen, mitä haluan viesteissä sanoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt tiedän paremmin.

"Emojit ovat paitsi ihania, usein myös tärkeitä."

Emojit ovat paitsi ihania, hauskoja ja kuvaavia, usein myös tärkeitä.

Käytän niitä, koska juuri ne kertovat usein sen, mitä ajattelen ja mitä haluan viesteissä sanoa. Sen, mikä takertuu kurkkuun jutellessa ja jota en saa kirjoitettua edes kirjaimin viestiä puhelimella näpyttäessäni.

Kun saan töihin viestin äidiltä, joka kertoo paraikaa pelaavansa mökillä lasteni kanssa tikkiä, vastaan äidille emojilla: lähetän sydämen. Puhumalla saisin sanottua korkeintaan "kiva", vaikka ajattelen paljon enemmän.

Kun mies laittaa viestin ja sanoo ostaneensa terassin pesuun painepesurin ja grillausta varten tomaatteja, lähetän kaksi emojia: leveästi hymyilevät kasvot sekä pystyssä olevan peukalon.

"Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanomatta jäävää sanaa."

Koulun aloittavalle kuopukselle lähetän hänen upouuteen, elämänsä ensimmäiseen puhelimeen emojeita, joista hän ilahtuu: yksisarvisen, koiranpennun ja kakkakasan, jolla on silmät ja naurava suu.

Vielä parempaa kuin emojien lähettäminen on silti emojien saaminen.

Kun teini lähettää kasvoemojin, joka puhaltaa lentosuukkoa, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanomatta jäävää sanaa. Ei se mitään, vaikka seuraavassa viestissä tuleekin ruokaehdotus: pitsanpala-emoji.

Vastaukseksi riittää yksi: 

Sisältö jatkuu mainoksen alla