Kekrin aika alkaa nyt. Mikä olisi hienompaa kuin tarjoilla itse kasvatettua satoa syksyn kunniaksi?
Kekrin aika alkaa nyt. Mikä olisi hienompaa kuin tarjoilla itse kasvatettua satoa syksyn kunniaksi?

Suomalainen amerikkalaistuu: on punaisiin puettu joulupukki ja koulussa Halloween-pippaloita. Mutta jos haluaa kunnioittaa perinteitä, nyt on aika viettää sadonkorjuujuhlaa, kekriä.

Suomalaisen talonpojan juhlaa kuvaa hyvin sanonta ”Herrain joulu, talonpoikain kekri”. Aina 1800-luvulle asti tärkein juhla oli sadonkorjuun päättymisen juhla kekri eli köyri, keuri, köyry tai keyri. Kekrin aika alkoi perinteisesti mikkelinpäivänä eli 29. syyskuuta.

Kekrinä pöydät notkuivat, poltettiin kokkoa, ennustettiin tulevaa vuotta ja iloittiin koko talon väen kesken. Yltäkylläisistä juhlista seuraisi yltäkylläinen vuosi. Palkolliset voitiin kekrin jälkeen päästää ansaitulle lomalle.

Kekriperinteistä on säilynyt tietämättämme monia, mutta eri juhlien yhteydessä.

Nykyään valamme tinan uutena vuotena, ennen se valettiin kekrinä. Kranssin muotoinen tina tiesi naimaonnea.

Kekrinä pukeuduttiin hurjiksi hahmoiksi, joista kekripukki oli tunnetuin. Kekripukki ja myöhemmin nuuttipukki ovat jättäneet jälkeensä jouluun ainakin pukki-sanana. Myös kinkku ja lahjat kuuluivat kekriperinteisiin.

Suomalaisen kansanperinteen pelastamiseksi on tehtävä jotain. Järjestäkäämme kaikki sadonkorjuujuhlat! Pimentyvän illan puutarhajuhlat lyhtyjen valossa tai riehakkaat kekripukkitanssit ajavat asian. Siispä tinat esiin, syysreseptit kokeiluun ja ystävät kutsulistalle. Mikä olisi hienompaa kuin tarjoilla itse kasvatettua satoa syksyn alkamisen kunniaksi?

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/2013.