Lääketieteen ja kirurgian tohtori Heimo Langinvainio on tehnyt Suomen Kennelliitolle Hyvää elämää koiran kanssa -tutkimuksen. Hän asuu Espoossa ja ulkoilee 7-vuotiaan mäyräkoiransa Napoleonin kanssa.
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Heimo Langinvainio on tehnyt Suomen Kennelliitolle Hyvää elämää koiran kanssa -tutkimuksen. Hän asuu Espoossa ja ulkoilee 7-vuotiaan mäyräkoiransa Napoleonin kanssa.

Ihmisen paras ystävä tekee onnelliseksi, mutta voi parantaa myös parisuhdetta, sanoo Heimo Langinvainio.

Koira tuo iloa.

Parhaimmillaan koira vaikuttaa laajasti omistajansa hyvinvointiin. Koira voi tyydyttää meissä perustavanlaatuisia psykologisia tarpeita.

Onnellisuutta elämään ei tuo koira itsessään vaan suhde, joka sen kanssa muodostuu. Mitä parempi tuo suhde on, sen onnellisempi on ihminen. Kaikkien koirien kanssa ei synny samanlaista suhdetta. Suhde ei voi perustua pelkkään koulutukseen, vaan nimenomaan vuorovaikutukseen.

Katsekontakti rakkaan koiran kanssa aiheuttaa oksitosiinin eli rakkaushormonin ryöpyn sekä isännässä että koirassa. Kun koira heiluttaa häntäänsä iloisena isäntänsä huomiosta, palkitsee se lemmikin omistajaa.

Iloa voi saada monesta asiasta, vaikka purjehtimisesta, mutta eläimen kanssa koettavaa vastavuoroisuutta ei monesta asiasta saa.

Koira hoitaa ihmissuhteita.

Koiran ulkoiluttajat tietävät, että karvaisen kaverin kanssa on helpompaa olla sosiaalinen kuin ilman koiraa. Joskus suhde lemmikkiin täydentää puutteellisia ihmissuhteita. Koira voi olla jopa tärkeämpi kuin toinen ihminen.

Eläinystävän seura vähentää yksinäisyyttä, mutta tutkimuksessa huomattiin, että koira erityisesti yhdistää perhettä. Lemmikki on yhteinen juttu ja harrastus. Eläimestä huolehtiminen opettaa lapsille vastuuta.

Koira vahvistaa myös parisuhdetta. Kun kaikkia tunnetiloja ei tarvitse kohdistaa puolisoon, kumppani pääsee vähemmällä. Rakas lemmikki voi tosin olla niin suosittu, että siitä ollaan mustasukkaisia. Kohtelisitpa minua kuin koiraa!

Koira pitää terveempänä.

Koiran omistajat liikkuvat enemmän ja nousevat useammin tuolista kuin koirattomat. Kun lemmikki voi hyvin, kunnon lisäksi voi kasvaa myös itsetunto. Elämänhallinnan tunne voi parantua, kun koira tottelee. Hyvässä suhteessa myös koira kasvattaa isäntäänsä.

Lemmikin helliminen ja sille lepertely tutkitusti vähentävät stressiä ja pitävät masennusta loitolla. Koiraperheissä nauretaan ja leikitään usein paljon.

Fiksu koira on omistajansa ylpeys. Mäyräkoirani Napoleonin velmu luonne paljastuu, kun katson televisiota voileipälautanen vieressäni. Se siirtyy viereiseen huoneeseen haukahtelemaan, ja kun menen katsomaan, mikä on hätänä, se vilistää nappaamaan leipäni.

Lemmikin kuolemaa saa itkeä.

Tietenkin koira sitoo ja siitä koituu kuluja. Koiraansa kuitenkin kiintyy niin, että sen kuolemaa suree kuin ystävän menetystä. Se on luonnollista.

Koira lohduttaa ja nuolee kättä, kun sen omistaja on allapäin. Se osaa tulkita äänensävyjä eikä koskaan sano pahasti. Se hyväksyy ihmisensä varauksetta ja ilahtuu vilpittömästi, kun sen isäntä tai emäntä saapuu kotiin.

Koiran kanssa saa tunteilla vapaasti. Se tekee monille meistä hyvää.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 2/2017

Suvi-Sadetta Kaarakainen on  38-vuotias äitiystutkija, joka asuu Turussa kolmen kouluikäisen lapsensa kanssa ja juo aamukahvinsa suihkussa.
Suvi-Sadetta Kaarakainen on 38-vuotias äitiystutkija, joka asuu Turussa kolmen kouluikäisen lapsensa kanssa ja juo aamukahvinsa suihkussa.

Vanhemman ei tarvitse syyllistyä puhelimen käytöstä lapsen seurassa. Verkon vertaistuki on monelle kultaakin kalliimpaa, sanoo äitiystutkija Suvi-Sadetta Kaarakainen.

Sinun ei tarvitse olla kympin vanhempi.

Nyky-Suomessa vanhemmuudesta on tullut elämäntapaprojekti, jota yritämme suorittaa virheettä. Vanhemmat vaativat itseltään ja toisiltaan jatkuvaa läsnäoloa. Äidin tai isän pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa lapsensa tarpeisiin eikä esimerkiksi surfata somessa.

"Nykyään kunnioitamme ja huomioimme lapsia yksilöinä eri tavalla kuin ennen."

Näihin vanhemmuuden uusiin vaatimuksiin on nyt mahdollista keskittyä, koska oikeasti perheet voivat paremmin kuin koskaan. Suomalaisten elintaso on noussut merkittävästi. Leikkauksista huolimatta esimerkiksi lapsiperheiden so­siaalipalvelut pelaavat yhä. Myös suhtautumisemme lapsiin on muuttunut nopeasti. Nykyään kunnioitamme ja huomioimme lapsia yksilöinä eri tavalla kuin ennen.

Vanhemmuudessa ei silti tarvitse edellyttää täysiä pisteitä, ei itseltään eikä toisilta.

Lasta ei tarvitse tuijottaa tauotta.

Loppuvuodesta Helsingin Sanomissa lastenpsykiatri ilmaisi huolensa siitä, että äidit käyttävät älypuhelinta myös imettäessään eivätkä ota katsekontaktia vauvaan. Samankaltaista äitien älylaitteiden käytön paheksuntaa on kuultu vanhemmuuden ammattilaisilta jo muutaman vuoden ajan tasaisin väliajoin.

"Harvempi on huolissaan isien liiallisesta ruutuajasta."

Tämä kielii siitä, että vanhemmuudessa kaikki palautuu yhä äidin rooliin. Harvempi on huolissaan isien liiallisesta ruutuajasta.

Imetys vie usein tuntikausia tuoreen äidin päivästä, kotitöiden ja muiden sisarusten hoidon ohella. Ei ole reilua vaatia, että äidin pitäisi tuijottaa lastaan tauotta. Jos pääsee hetkeksi istahtamaan, on ihan OK katsoa televisiota tai puhelintaan.

Some on ikkuna ulkomaailmaan.

Netti torjuu yksinäisyyttä, jota äidit kokevat erityisesti ensimmäisen lapsensa vauvavuonna. Se on vaivaton keino päästä ulos neljän seinän sisältä. Netin äitiryhmissä viljellään hervotonta huumoria, joka on todella vapauttavaa.

Nettiäiti ei ole naurettava.

Yksi tapa kontrolloida äitien toimintaa on leimata heidän toimintansa somessa naurettavaksi. Nettiäideistä on tullut suosittuja populaarikulttuurin hahmoja, joille nauramalla teemme eroa hyvän ja huonon äitiyden välille. Kulttuuriimme on juurtunut ikiaikainen ihanne lapsiin ja kotiin keskittyvästä äidistä, ja siitä poikkeaminen aiheuttaa yhä paheksuntaa.

"On hieno juttu, ettei omista epävarmuuksistaan tarvitse enää vaieta."

Naureskeluun osallistuvat sekä lapsettomat että perheelliset, niin miehet kuin naiset. He moittivat äitejä uusavuttomiksi, kun nämä hakevat vertaistukea netistä. Se on kohtuutonta. Nykyäitiyteen kohdistuu valtavia vaatimuksia, ja on hieno juttu, ettei omista epävarmuuksistaan tarvitse enää vaieta.

Addikti tarvitsee tukea.

On tietysti olemassa pieni joukko merkittävästi nettiriippuvaisia vanhempia, jotka tarvitsevat apua. Siksi perheiden hyvinvointipalveluiden on oltava kunnossa. Riippuvuuden syyt voivat olla samoja kuin muidenkin addiktioiden: taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, osattomuutta ja yksinäisyyttä. Itse teknologia ei ole yhdenkään perheen perimmäinen pulma. Älylaite ei synnytä ongelmia, joita ei ole jo valmiiksi olemassa.

Some rentouttaa.

Omassa perheessäni lapset saavat viettää arki-iltaisin tunnin älylaitteella. Viikonloppuisin ruutuaikaa ei juuri rajata. En ole aina johdonmukainen, ja välillä säännöistä saa lipsua.

Kun olen erityisen stressaantunut ja haluan paeta arkea, liimaudun itsekin puhelimeeni. Lapselle se on neutraali tapa kokea, että äiti on hetken omissa oloissaan. Tuijotan mieluummin kännykkää kuin itken parvekkeella.

 

Kätilö ja seksuaaliterapeutti Jonna Pietikäinen, 32, asuu Helsingissä. Hän ammentaa voimia työhönsä urheilusta, läheisistä ja vapaaehtoistyöstä. Jonna on mukana Exit-yhdistyksessä, jonka tavoitteena on vähentää seksuaalista kaltoinkohtelua.
Kätilö ja seksuaaliterapeutti Jonna Pietikäinen, 32, asuu Helsingissä. Hän ammentaa voimia työhönsä urheilusta, läheisistä ja vapaaehtoistyöstä. Jonna on mukana Exit-yhdistyksessä, jonka tavoitteena on vähentää seksuaalista kaltoinkohtelua.

Hoitotyö voi olla kuluttavaa, mutta omia voimavaroja kannattaa opetella käyttämään, sanoo kätilö Jonna Pietikäinen.

Omaan työhyvinvointiin voi vaikuttaa.

Työskentelen kätilönä synnytyssalissa. Hoitotyö on yhtä aikaa rakasta ja raskasta. Hoitoalalla näkee valtavasti uupumista, jota aiheuttavat esimerkiksi työn pakkotahtisuus ja huono johtaminen.

Työnantajalla on suuri vastuu hyvinvoinnista, mutta työssä jaksamisen hyväksi voi tehdä paljon myös itse. Auttaa, kun elämä on kunnossa työn ulkopuolella.

Opettele tunnistamaan jaksamisesi rajat ja kunnioittamaan niitä.

Kehosta kannattaa pitää huolta nautintoja unohtamatta. Itselleni on tärkeää kehittää osaamistani opiskelemalla. Olen tietoisesti opetellut sen, etten mieti työasioita kotona. Riittää, kun töistä lähtiessäni tiedän, että olen tehnyt parhaani.

On normaalia, että työkunto vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Opettele tunnistamaan jaksamisesi rajat ja kunnioittamaan niitä. Jos voimat ovat vähissä, uskalla hakea apua työterveyshuollosta tai esimieheltä.

Pidä huolta työkaverista.

Hyvää fiilistä työkavereiden kesken kannattaa vaalia. Sairaalamaailmassa johto ei aina ymmärrä työn vaatimuksia, mutta työkaverit ymmärtävät. He ovat apuna konkreettisina käsipareina ja erityisesti silloin, kun työssä kohtaa henkisesti kuormittavia tilanteita.

Työkavereiden hyväksi voi ja kannattaa tehdä vähän ekstraa. Yhdessä yövuorossa päätimme perustaa yhdistyksen edistämään pääkaupunkiseudun kätilöiden hyvinvointia. Ajattelimme, että ansaitsemme hyvää mieltä työyhteisöön, joka on elänyt läpi hurjan muutoksen. Olemme saaneet sponsoreita tukemaan esimerkiksi hemmotteluiltoja ja juhlia.

Hoitoalalla sijaisia kohdellaan usein huonosti, ja siksi hyvistä sijaisista on pulaa. On epäreilua, että työsopimukset saattavat olla vain muutaman viikon mittaisia. Sijaisten on hankala pitää puoliaan työpaikan menettämisen pelossa. Sen vuoksi vakihenkilökunnan pitää ajaa myös sijaisten asiaa.

Tohdi sanoa joskus ei.

Oma työyhteisömme synnytysten hoidossa pääkaupunkiseudulla on elänyt jatkuvassa muutoksessa jo vuosia. Muutosjohtamisessa on ollut puutteita. Helposti ajatellaan, että ihmiset ovat muutosvastarintaisia. Rivihoitajan näkökulmasta näyttää kuitenkin usein siltä, että päätökset sanellaan ylhäältä.

Tärkeintä on, että asiakkaat saavat hyvää ja turvallista hoitoa. Isojen muutosten keskellä työrauha uhkaa kadota. Perustyötä täytyy arvostaa, ei pelkästään jatkuvaa uuden kehittämistä.

Täytyy uskaltaa myös kieltäytyä ylimääräisestä työstä, työryhmään osallistumisesta tai uudistushankkeesta.

Joskus myös työntekijän täytyy uskaltaa kieltäytyä ylimääräisestä työstä, työryhmään osallistumisesta tai uudistushankkeesta. Itse olen opiskellut omalla rahallani ja ajallani seksuaaliterapeutiksi. Sitä ammattitaitoani en lahjoita työnantajalle ilmaiseksi.

Uskalla puuttua johtamisongelmiin.

Johto on vastuussa siitä, että homma pyörii, tilat ovat toimivat ja turvalliset ja henkilökuntaa on riittävästi. Näissä perusasioissa sairaaloissa on usein ongelmia. Esimerkiksi sisäilmaongelmissa olemme saaneet pahasti vasten kasvoja.

Rivityöntekijältä vaatii rohkeutta penätä parempia työoloja, mutta suu täytyy saada auki. Kynnyksen kääntyä lähiesimiehen tai luottamusmiehen puoleen pitäisi olla matalampi.

Loppuunajettu ja kyyninen hoitaja ei ole kaunis näky.

Henkilöstön vointi vaikuttaa suoraan työn tulokseen. Loppuunajettu ja kyyninen hoitaja ei ole kaunis näky. Ihmisten hoitamista ei voi survoa tehdasmuottiin, vaikka sitä kovasti yritetään.