Näissä kuvissa Joonasta, Markoa, Samia ja Karia hymyilytti. Sitten tapahtui jotakin. Heistä tuli rikollisia.
Näissä kuvissa Joonasta, Markoa, Samia ja Karia hymyilytti. Sitten tapahtui jotakin. Heistä tuli rikollisia.

Käsitys onnellisesta lapsuudesta voi olla vaikka tällainen: ”Isä oli ihan hyvä isä. Sain selkääni aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja vain remmillä”. Se ei riitä. Lapsi tarvitsee paljon enemmän, kirjoittaa Kodin Kuvalehden toimittaja Anna Pihlajaniemi.

Yllä olevassa kuvassa ovat Joonas, Marko, Sami ja Kari lapsina.

Suloisia poikia, nyt jo kolme–nelikymppisiä.

He muistelevat lapsuuttaan esimerkiksi näillä lauseilla:

Isä oli ihan hyvä isä. Sain selkääni aika harvoin, ehkä kerran viikossa, ja vain remmillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Melkein aina kotona oli ainakin jotain syömistä.

Kun täytin 18 vuotta, faija vei minut Tallinnaan huoriin. Oli kiva saada faijalta kerrankin syntymäpäivälahja.

Lapsena yleensä aina pelotti, mutta meitä oli kuitenkin useampi sisarus, niin ei se haitannut, vaikka olisi jäänyt yöksi yksin.

Päätin, että jos isä on kolme päivää putkeen huutamatta, en mene viikonloppuna ryyppäämään. Ei hän koskaan ollut.

Miehet olivat sitä mieltä, että heillä oli ihan tavallinen lapsuus.

Lapsi ansaitsee oman sängyn. Tyynyn ja tyynyliinan tyynyn päälle, syntymäpäivälahjan.

Kaikki lapsuuskuvien miehet ovat tehneet rikoksen ja suorittavat parhaillaan vankeusrangaistusta. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele rangaistuksen syitä, vaan lapsuutta.

Sitä, että jokainen lapsi ansaitsee:

Turvallisen aikuisen, läksyistä kyselijän, selänrapsuttajan.

Tyhmien vitsien kuuntelijan, lohduttajan, puhaltajan ja pyyhkijän.

Taasko-on-tuota-samaa-ruokaa -valitusten kohteen, välipalaa ja jäätelön.

Oman sängyn. Tyynyn ja tyynyliinan tyynyn päälle, syntymäpäivälahjan.

Nukuttajan, herättäjän, moittijan ja kehujan.

Aikuisen, joka rakastaa.

Aikuisen, joka näyttää, millaista aikuisen elämä on. Opettaa imurin käyttämisen, laskujen maksamisen, oikean ja väärän eron, hampaiden pesemisen, anteeksi pyytämisen, toisten kunnioittamisen, itsensä kunnioittamisen, turvallisen kadun ylittämisen.

Jatka listaa vapaasti.

”Jos muistan oikein, sanoit joskus, että olet ylpeä minusta”, kirjoitti yksi miehistä isälleen.

Tapasin Joonaksen, Markon, Samin ja Karin vankilassa. Pyysin heitä kertomaan, mitä he haluaisivat sanoa isälleen. Miehiä oli helppo haastatella, sillä he olivat miettineet asiaa paljon. Heidän ajatuksensa haastoivat ja yllättivät.

Miesten kirjoittamat kirjeet isälleen voit lukea Kodin Kuvalehdestä 3/2020, alla alevasta linkistä tai digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla