Sarjassa tutut ihmiset paljastavat tärkeän lauseensa.
"Kun nyt viisikymppisenä seison lavalla ja saan esiintyä täysille saleille, sydämessäkin soi. Onni siellä laulaa.
Kahdeksantoistavuotiaana juippina vasta haaveilin laulamisesta. Aloin opiskella musiikkia, mutta monta kertaa teki mieli lyödä hanskat tiskiin.
"Liian herkästi valitetaan, että minulla ei ole sitä eikä tätä."
Kun ääni ei yltänyt korkeisiin säveliin, sattui fyysisesti ja henkisesti, olin kuin synnytyskivuissa. Kun kohtasin sydänsuruja, teki mieli kirota, mutta jos jatkoin laulamista, sain elämääni voimaa.
En antanut periksi, vaikka olisin voinut lyyhistyä.
Ihminen voi itse vaikuttaa siihen, kuinka asiat rullaavat elämässä. Liian herkästi valitetaan, että minulla ei ole sitä eikä tätä. Liian harvoin mietitään, mitä itse voisi tehdä saavuttaakseen unelmansa."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 6/2016.
