Mitä valokuvaaja ajattelee, kun lähtee kuvaamaan julkkismuusikkoa tai läheisensä menettänyttä ihmistä? Valokuvaaja Anna Huovinen kertoo, millaiset hetket Kodin Kuvalehden viime vuoden kuvista jäivät erityisesti mieleen.
Kodin Kuvalehdessä kun olemme, monet lehden kuvista vievät ihmisten koteihin. Kun valokuvaaja lähtee töihin, hän menee kylään kuvattavan luo.
Mitä sitten tapahtuu, riippuu kuvaajasta. Toiset jutustelevat ensin, kysyvät kuulumisia ja ihmettelevät säät. Toiset menevät heti asiaan ja kertovat, millaista kuvaa ovat suunnitelleet.
Kuuluipa kuvaaja kumpaan ryhmään tahansa, työtään hän alkaa tehdä heti ovella. Vaikka kamera pysyisi vielä laukussa, kuvaaja havainnoi valoa. Osuuko johonkin aurinko? Millaisia ovat lamput? Valo on tärkeää, kun tehtävänä on valokuvata.
Jutellessaan kuvaaja tekee havaintoja myös kuvattavasta. Hän tutkii, millaisia tämän ilmeet ovat silloin, kun hän ei poseeraa kameralle vaan on aidosti oma itsensä. Sellaista hetkeä kuvaaja kamerallaan etsii.
”Jotkut lämpiävät kuvattavana olemiseen nopeasti, ja saan kuvat heti. Toisten kanssa menee kauemmin. Napsin kuvia, vaikka tietäisin, että ne eivät ole vielä sitä, mitä haluan. Teen niin, koska odotan, että kuvattava tottuu minuun ja kameraan ”, valokuvaaja Anna Huovinen kertoo.
Anna on ollut kuvaajana vuodesta 2002 saakka.
”Kuvaan mielelläni ruokaa ja tuotekuvia, mutta eniten nautin hetkistä ihmisten kanssa.”
Yksi Annan vakiorepliikeistä kuvaustilanteessa on tämä: nojaa vähän eteenpäin, niin kuin juttelisit minulle. Samalla Anna laskee kameran pois silmiltään ja nojautuu itse kuvattavaa kohti.
”Silloin hän näkee minun silmäni. Hän näkee ihmisen eikä vain kameran linssiä.”
Kun Anna lähtee kuvauskeikalle, hän palauttaa ensimmäiseksi mieleen, mihin lehteen on kuvaamassa.
”Kuvaan kaikkiin Sanoman aikakauslehtiin, ja jokaisella lehdellä on oma tyylinsä. Kodin Kuvalehden kuvissa on erityisen tärkeää lämpö ja aitous”, Anna sanoo.
Tavallisimmin Kodin Kuvalehden toimittaja ja kuvaaja tekevät työnsä erikseen. Toimittaja käy tekemässä haastattelun ensin, istuu usein monta tuntia ihmisen luona ja kuuntelee. Jutun aihe voi olla hyvin yksityinen ja kipeäkin. Siksi kuvaajalle on tärkeää, että hän saa jutella haastattelusta toimittajan kanssa ennen kuvauskeikkaa. Parasta on, jos saa lukea jutun etukäteen.
”En välttämättä enää juttele kuvattavan kanssa haastattelun aiheesta”, Anna kertoo.
”Sen sijaan pyydän häntä ajattelemaan sitä, mistä hän on toimittajan kanssa puhunut. Ajatus näkyy silmistä. Silmät syttyvät.”
Kodin Kuvalehdessä 1/2026 on kymmenen muutakin tarinaa mieleenpainuvista kuvista, jotka ilmestyivät Kodin Kuvalehdessä viime vuoden aikana. Anna Huovisen lisäksi artikkelissa töistään kertovat myös valokuvaajat Piia Arnould, Tuomas Kolehmainen ja Ninna Lindström sekä kuvausjärjestäjä Kaisa Jouhki. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
