1973 (120/178)

Vuonna 1973 äitini äiti täytti 50 vuotta. Vanhempi eivät tuolloin tienanneet kummoisesti, mutta keräsivät jostain ihmeestä rahaa kasaan sen verran, että ostivat hänelle rubiinisormuksen. Sormus oli saman vuoden mallistoa.

Vuonna 1973 synnyin minä. Jo lapsena ihastelin mummoni sormusta ja joskus sain lainata sitä leikkeihini. Mummoni kuoltua en kuitenkaan raskinut pyytää sormusta äidiltäni, vaan ihastelin sitä salaa äidin korulippaasta.

Toissa jouluna lahjojen joukossa oli korurasia. Kun sen aukaisin oli tunneryöppy uskomaton ja itkin pitkään; ilosta, muistoista, ikävästä. Tuon jouluaaton jälkeen on sormus ollut sormessani joka päivä, vaikka muuten en kultakoruista välitäkään. Sormus muistuttaa minua elämän jatkuvuudesta, rakkaista ihmisistä ja vuodesta 1973.