Opiskelin Kujalan maatalousoppilaitoksessa v.1979, samalla siellä oli floristi kurssilaisia jotka repivät kasvit paljaiksi lehdistä ja heittivät juurrakot kompostiin, pelastin tämän sieltä ja olen kerran sen jakanut eli minulla on kaksi kattoon ylettyvää peikonlehteä.
Vuosi sitten sain hyvältä työkaveriltani ystävänpäiväyllätyksenä kodinonnen. Se oli silloin vain pieni vihreä pallero, mutta on sittemmin kasvanut reippaasti - ja ilahduttaa minua aina aamuisin kahvipöydässä komeana ja rehevänä, täynnä elämää.
Samalla se muistuttaa ystävyyden merkityksestä, sillä sellainen tämä kukan antanut työkaverini minulle on: hyvä ystävä, joka osaa tuoda iloa harmaaseenkin työpäivään.
Aloe Vera on helppohoitoinen ja tekee ahkerasti uusia ”poikasia”.
Viherpeukaloksi ei voi minua väittää. Tämä trendikäs "Lempparikukka" pudotti melkein kaikki lehtensä talveksi. Mutta kuulemma normaalia.
Joka suuntaan harottava ja helppohoitoinen anopinkieli on äidiltäni peritty. Tunnearvo ohittaa kauneusarvon.
