Arvokkain isäni perintö (22/129)

Vuonna 2006 olin juuri eronnut ja muuttanut poikani kanssa omilleen. Isäni ja hänen avovaimonsa tuli kylään ja toivat minulle pienen kiinanruusun pistokkaan. Olin aina ihaillut heidän kiinanruusua ja ihmetellyt, miten se aina vaan kukki niin kauniisti. Vuosia sitä kasvattelin, epätoivon ja tuskan kautta, kuinkakohan monta kertaa se meinasi kuolla ?! Nyt tänä keväänä uskalsin leikata sitä reilusti ja siirsin ihan ikkunan eteen .... nyt siinä on kaksi nuppua <3 Voi miten toivon, että nuput aukeaisi ! Tämä on minulle paras ja tärkein perintö, mitä isäni on jättänyt. Muistan häntä lämmöllä kun kiinanruusuani hoitelen <3