Edesmennyt äitini oli varsinainen viherpeukalo. 1970-luvulla kun asuin vielä maaseudulla kotonani oli amatsoninlilja äitini varsinainen silmäterä. Vuonna 1982 sain äidiltäni jakotaimen tästä hienosta kasvista, kun muutin omilleni kaupunkiin.
Joka ikinen kerta tavatessamme äitini tiedusteli kuinka amantsoninliljani voi. Eihän se alussa hyvin voinut, mutta pysyi kuitenkin onneksi hengissä.
Ajan kuluessa äitini sairasui Alzheimeriin. Keskustelumme vähenivät vähenemistään.Lopulta äiti ei enää pystynyt puhumaan, mutta minä jatkoin amatsoninliljani kuulumisten kertomista hänelle.
Reilu vuosi sitten äitini nukkui pois ja nyt on tämä aikoinaan saamani amatsoninlija minun varsinainen silmäteräni. Äitini kuoli lokakuussa ja tämä kuva on otettu ko. ajankohtana.