Bellakukka

Titanic-juliste on ollut olohuoneemme nurkassa TV:n takana jo varmaankin parikymmentä vuotta. Aikanaan se elokuva kosketti (koskettaa muuten edelleen) ja olemme katsoneet sen videolta ja myöhemmin DVD:ltä useita, useita kertoja. Olimme ostaneet videon heti sen ilmestyttyä ja odotimme viikonloppua, jolloin katsoisimme sen mieheni kanssa. Olin tuolloin iltatyössä ja -87 ja -89 syntyneet poikamme, silloin n. 11-12v, olivat iskän kanssa illat. Muutamia poikien kavereita oli tapansa mukaan meillä ja olivat kinunneet elokuvan katsomista keskellä viikkoa, ikäraja oli silloin enemmän kuin pojilla ikää. Iskä oli myöntynyt ja taisi itse torkkua suurimman osan aikaa makuuhuoneessa, koska oli herännyt poikien huutoon: ”Älä pudota sitä!” Mikä putosi ja minne selvisi meikäläiselle vasta viikonloppuna. Elokuva oli niin vaikuttava, että hankimme sen julisteen. Paikka sille löytyi TV:n takaa kaiuttimen (ikivanhat stereotkin siis vielä käytössä) päältä johon on kertynyt matkamuistoja ja muuta vastaavaa. Pojillemme olen sanonut, että tämä on paras näkemäni elokuva.

Kommentit (0)