Oma matkaherätyskello (89/102)

Olen 67 vuotias mummo ja isomummokin jo. Tämän matkahetätyskellon sain veljeltäni V 1972. Olin siis 16 vuotias silloin. Asuin maaseutu kylässä Kainuussa ja en ollut juurikaan matkustanut mihinkään, Kajaani taisi olla kaupungeista ainoa jossa olin käynyt.
Mietimme ystäväni kanssa mihin pääsisi kesätöihin. Ystäväni kaukainen täti asui Heinolassa, hän oli jo aika iäkäs ja varmaan yksinäinenkin toki vielä työelämässä muistaakseni vaneritehtaalla. Hän lupasi kysellä töitä sieltä. Hän saikin lupauksen Lahden Osuuskaupasta että kahdelle reippaalle tytölle löytyisi kesätöitä. Niinpä matkaan kotiväen mielipiteistä välittämättä. Rahaa ei tainnut olla mukana kuin lippurahat ja muutama lantti lisäksi. Junalla Kajaanista Lahteen ja sieltä linja-autolla Heinolaan. Löytyi se tätikin osoitteen perusteella sieltä Heinolassa. Hän asui kaupunginosassa nimeltä Suppi, aikamoisen levoton paikka oli. Niin tehtiin töitä kesäkuun alusta elokuun loppuun kumpikin omassa myymälässä. Työkaverit olivat tosi ihania ja varmaan halusivat suojella maalaistyttöä. Vaihettiin jopa asuntoa alivuokralaisiksi toisen kaupan myymälänhoitajan perheeseen. Muistelen että kesän aikana lähetin kotiin kortin pari kertaa ja en muista että kukaan oli vastannut. Puhelinta ei kotona ollut ,joten kovin oli tytöillä luotto kova kun kesän uskaltivat meidän antaa olla siellä. Eväitä tulevaan saatiin kovasti, ainakin rohkeutta omaan olemiseen.
Tämä herätyskello toimi herättäjänä hyvin ja toimii muuten vieläkin moitteettomasti. Kovasti muistoja herättää kun sitä katson.