Eija

Sain kirjan aivan 50-luvun lopussa alle kouluikäisenä. Rakkaimmat lorut olivat Marjukan karitsa ja Pölhö Pekka. Muistan, että jo tuolloin voimakkaita tunteita herättivät lorut, joissa poikkeuksetta pojat tekivät typeryyksiä sekä ne, joissa puolustettiin heikompia.