ruttunen

Siinä se on, Myrna-sokerikko, tai paremminkin sokerriimi, niin kuin meillä sanotaan.
Äiti osti sen noin 30vuotta sitten. Lapselleen halusi kaunista antaa. Nyt äiti on perillä siellä, missä ei enää tarvita savisia eikä posliinisia kuppeja.
Pitkään se oli minulla hyllyssä käyttämättä, vain juhlia varten varalla. En raaskinut käyttää, ettei kultaukset kulu, ja niinpä se unohtui komeroon.
Vuodet kului, juhlia on ollut erittäin harvoin, ja huomasin, että tarvitsen kannellista sokeriastiaa. Tajusin, että sokerikko jää minulta käyttämättä, jos en ota sitä käyttöön.
Joten talvella otin tuon sokerriimin arki käyttöön, se on kaunis ja tuottaa iloa jo pelkällä ulkonäöllään.
Äiti sen osti minulle rakkaudella.

Kommentit (0)