Sain siskoltani vuosia sitten poikasen kaktuksesta, joka on Viipurin mummoni peruja ja luultavasti vanhempi kuin minä, yli 50-vuotias. Muistan tuon varsin piikikkään emokaktuksen jo mummon kotoa, nyt se elää arvoistaan vanhuutta siskoni ikkunalaudalla Helsingissä. Tämä poikanen on viihtynyt ja kasvanut aikuiseksi Pohjois-Karjalassa. Viime vuosina se on tehnyt joka kevät yhden tai kaksi suurta nuppua, jotka puhkeavat toukokuussa hempeän vaaleanpunaisiksi trumpeteiksi. Kaktuksen kukinta kestää vain päivän - pari, joten aloitan nuppujen seuraamisen aina huhtikuussa, ettei se mene ohi huomaamatta. Kukinta on aina yhtä ihmeellistä ja tavallaan kuin kevättervehdys mummolta.