Vanhanakin voi oppia uutta (4/257)

Olen aina ihaillut upeita islantilaisvillapuseroita. Mutta ne ovat niin kalliita, etten ole raaskinut ostaa. Päätinpä kokeilla itse sellaisen kutomista, vaikka en ole koskaan aiemmin tehnyt mitään kaarrokeneulemalleja tai kirjoneulepuseroita. Tilasin langat Islannista ja ajattelin, että annan puseron esikoiselleni, kun hän väittelee tohtoriksi kesällä -21.
Mutta jostain syystä lankojen tulo viivästyi, kenties koronan vuoksi, ja väitösjuhlat olivat ja menivät. Langat tulivat vasta vähän ennen joulua, joten enpä ehtinyt tehdä puseroa jouluksikaan.

Sitten kun pusero valmistui, ihastuin siihen ja ajattelin lähettää sen tulevana syksynä -22 miniälleni synttärilahjaksi.
Ennen lähettämistä innostuin kuitenkin tilaamaan lisää lankoja, tehdäkseni myös hänen puolisolleen, nuorimmalle pojalleni, puseron. Heillä puserolle olisi todellista käyttöä, kun asuvat Lapissa ja ajelevat moottorikelkoilla, käyvät pilkkimässä ja istuvat alati nuotioilla metsäretkillään.

Lopulta, kun puserot olivat valmiit tammikuun lopulla, päätin, että lähetän ne heti sinne Lappiin. Kuka sen tietää, olenko edes elossa tulevana syksynä. Nythän he voivat käyttää niitä heti ja saada lämpöä elämäänsä. Kenelle teenkään seuraavan?