Jos kolmivuotias pannaan päättämään arjen asioista, lapsen henkinen terveys vaarantuu. Lapsen pitää saada olla lapsi.

Olin kaupassa ruokaostoksilla ja kuulin äidin ja lapsen keskustelua. Havahduin, kun äiti kysyi lapseltaan, mennäänkö jo kassalle. Lapsi sanoi, että ei mennä, ja äiti teki niin kuin lapsi halusi.

Seuraavana päivänä olin lounaalla huoltoasemalla. Naapuripöydässä istui noin kolmikymppinen pariskunta pienen poikansa kanssa. Äiti antoi lapselle ruokaa ja kysyi sitten lapselta, saako äiti jo syödä. Lapsi vastasi, että ei saa. Kun äiti pisti jotain suuhunsa, poika alkoi huutaa ja äiti lopetti syömisen.

Eivätkö hälytyskellot soi tuollaisessa tilanteessa? Ymmärrän, että leikissä vanhempi voi kysyä lapselta, saako jo syödä, mutta oikeassa elämässä niin ei tulisi tehdä.

Jos kolmivuotias pannaan päättämään arjen asioista, lapsen henkinen terveys vaarantuu. Lapsen pitää saada olla lapsi.

Voivoi

AnnieRouva

Lukijan kirje: Aikuinen päättää, lapsi tottelee

Kuvaamasi esimerkit kuulostavat aika karmeilta. Kommentoijille kuitenkin huomauttaisin, että ihmisten vanhemmuutta ei kannata arvioida muutaman sekunnin tai minuutin dialoginpätkän perusteella. Ette voi tietää mikä tilanne milloinkin on käsillä. Olen itsekin käynyt taaperoni kanssa keskusteluja, jotka olisi helppo ymmärtää väärin. Meillä ei kuitenkaan hypitä taaperon tahtiin, vaan asialliset hommat hoidetaan tasan siten kuin olen jo ennen lapsen saamista kasvatusstrategiani valinnut. Syömiset...
Lue kommentti
Lapseni äiti

Lukijan kirje: Aikuinen päättää, lapsi tottelee

Lapselta kysytään pieniä, häntä koskevia päätöksiä, kuten kumman puseron haluat laittaa tai mennäänkö puistoon vai jäädäänkö omalle pihalle. Nuo esimerkit ovat muuta, lapsesta tehdään perheen pomo, joka ei ole hänelle hyväksi. Rajojen vetäminen voi alussa olla välillä hankalaa, koska uhmaikäinen on periaatteessa eri mieltä, mutta ajan kanssa toimivat arjen säännöt helpottavat arkea, ei tarvitse vääntää joka asiasta erikseen.
Lue kommentti