Jos kolmivuotias pannaan päättämään arjen asioista, lapsen henkinen terveys vaarantuu. Lapsen pitää saada olla lapsi.

Olin kaupassa ruokaostoksilla ja kuulin äidin ja lapsen keskustelua. Havahduin, kun äiti kysyi lapseltaan, mennäänkö jo kassalle. Lapsi sanoi, että ei mennä, ja äiti teki niin kuin lapsi halusi.

Seuraavana päivänä olin lounaalla huoltoasemalla. Naapuripöydässä istui noin kolmikymppinen pariskunta pienen poikansa kanssa. Äiti antoi lapselle ruokaa ja kysyi sitten lapselta, saako äiti jo syödä. Lapsi vastasi, että ei saa. Kun äiti pisti jotain suuhunsa, poika alkoi huutaa ja äiti lopetti syömisen.

Eivätkö hälytyskellot soi tuollaisessa tilanteessa? Ymmärrän, että leikissä vanhempi voi kysyä lapselta, saako jo syödä, mutta oikeassa elämässä niin ei tulisi tehdä.

Jos kolmivuotias pannaan päättämään arjen asioista, lapsen henkinen terveys vaarantuu. Lapsen pitää saada olla lapsi.

Voivoi

Lapseni äiti

Lukijan kirje: Aikuinen päättää, lapsi tottelee

Lapselta kysytään pieniä, häntä koskevia päätöksiä, kuten kumman puseron haluat laittaa tai mennäänkö puistoon vai jäädäänkö omalle pihalle. Nuo esimerkit ovat muuta, lapsesta tehdään perheen pomo, joka ei ole hänelle hyväksi. Rajojen vetäminen voi alussa olla välillä hankalaa, koska uhmaikäinen on periaatteessa eri mieltä, mutta ajan kanssa toimivat arjen säännöt helpottavat arkea, ei tarvitse vääntää joka asiasta erikseen.
Lue kommentti
AnnieRouva

Lukijan kirje: Aikuinen päättää, lapsi tottelee

Kuvaamasi esimerkit kuulostavat aika karmeilta. Kommentoijille kuitenkin huomauttaisin, että ihmisten vanhemmuutta ei kannata arvioida muutaman sekunnin tai minuutin dialoginpätkän perusteella. Ette voi tietää mikä tilanne milloinkin on käsillä. Olen itsekin käynyt taaperoni kanssa keskusteluja, jotka olisi helppo ymmärtää väärin. Meillä ei kuitenkaan hypitä taaperon tahtiin, vaan asialliset hommat hoidetaan tasan siten kuin olen jo ennen lapsen saamista kasvatusstrategiani valinnut. Syömiset...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti