Jos kolmivuotias pannaan päättämään arjen asioista, lapsen henkinen terveys vaarantuu. Lapsen pitää saada olla lapsi.

Olin kaupassa ruokaostoksilla ja kuulin äidin ja lapsen keskustelua. Havahduin, kun äiti kysyi lapseltaan, mennäänkö jo kassalle. Lapsi sanoi, että ei mennä, ja äiti teki niin kuin lapsi halusi.

Seuraavana päivänä olin lounaalla huoltoasemalla. Naapuripöydässä istui noin kolmikymppinen pariskunta pienen poikansa kanssa. Äiti antoi lapselle ruokaa ja kysyi sitten lapselta, saako äiti jo syödä. Lapsi vastasi, että ei saa. Kun äiti pisti jotain suuhunsa, poika alkoi huutaa ja äiti lopetti syömisen.

Eivätkö hälytyskellot soi tuollaisessa tilanteessa? Ymmärrän, että leikissä vanhempi voi kysyä lapselta, saako jo syödä, mutta oikeassa elämässä niin ei tulisi tehdä.

Jos kolmivuotias pannaan päättämään arjen asioista, lapsen henkinen terveys vaarantuu. Lapsen pitää saada olla lapsi.

Voivoi

AnnieRouva

Lukijan kirje: Aikuinen päättää, lapsi tottelee

Kuvaamasi esimerkit kuulostavat aika karmeilta. Kommentoijille kuitenkin huomauttaisin, että ihmisten vanhemmuutta ei kannata arvioida muutaman sekunnin tai minuutin dialoginpätkän perusteella. Ette voi tietää mikä tilanne milloinkin on käsillä. Olen itsekin käynyt taaperoni kanssa keskusteluja, jotka olisi helppo ymmärtää väärin. Meillä ei kuitenkaan hypitä taaperon tahtiin, vaan asialliset hommat hoidetaan tasan siten kuin olen jo ennen lapsen saamista kasvatusstrategiani valinnut. Syömiset...
Lue kommentti
Lapseni äiti

Lukijan kirje: Aikuinen päättää, lapsi tottelee

Lapselta kysytään pieniä, häntä koskevia päätöksiä, kuten kumman puseron haluat laittaa tai mennäänkö puistoon vai jäädäänkö omalle pihalle. Nuo esimerkit ovat muuta, lapsesta tehdään perheen pomo, joka ei ole hänelle hyväksi. Rajojen vetäminen voi alussa olla välillä hankalaa, koska uhmaikäinen on periaatteessa eri mieltä, mutta ajan kanssa toimivat arjen säännöt helpottavat arkea, ei tarvitse vääntää joka asiasta erikseen.
Lue kommentti

Miten saisin isäni tajuamaan, että hänen on ryhdyttävä miettimään asumistaan? Ikää tulee, eikä hän enää kauan pärjää yksin omakotitalossa.

Olin viikonlopun isäni luona parinsadan kilometrin päässä ja olen aivan kuitti. Viikonloppu isän kanssa on työleiri työviikkojen välissä. Mietin, kauanko tätä jaksaa?

Äitini kuoli kolmatta vuotta sitten. Kahdeksankymppinen isä oli tottunut siihen, että äiti ei hoitanut vain huushollia vaan myös omakotitalon ison pihan. Ruokaa isä ei ole opetellut laittamaan vaan käy syömässä läheisellä huoltoasemalla. Hän väittää siivoavansa parin viikon välein, mitä epäilen, sillä kun menen sinne, lattiat ovat täynnä villakoiria ja hiekkaa ja kaikki on likaista.

Omakotitalon pihan isä jättää heitteille. Olin käynyt edellisen kerran kuukausi sitten, ja piha kasvoi pitkää heinää. Äidin vaalimat kukkapenkit olivat rikkaruohon peitossa. Kun sanoin asiasta, isä suuttui, että tulen sinne määräilemään. Hänelle olisi kyllä sopinut, että minä ajan nurmikon, mutta minulla oli täysi työ, kun siivosin, kitkin kukkapenkit ja pesin ikkunat.

Isä mainitsi, että hän odottaa minun eläkkeelle jäämistäni (johon on aikaa), että voin sitten muuttaa hänen luokseen. Sanoin tiukasti, että en muuta, minulla on oma perheeni ja oma elämäni. Kehotin isää myymään omakotitalon ja muuttamaan kerrostaloon. Hän suuttui, että alan järjestää hänen elämäänsä.

Miten saisin isän tajuamaan, että hänen on ryhdyttävä miettimään asumistaan? Ikää tulee koko ajan lisää, eikä hän tuossa enää kauan pärjää.

Väsynyt tytär

Vierailija

Lukijan kirje: Mitä tehdä vanhan isän kanssa?

Hankala tilanne. Voisiko arkea yksinkertaistaa, ja ehkä automatisoida: robotti-imuri sisälle ja robottiruohonleikkuri pihalle. Voisiko luopua äitisi ajan asioiden hoitotasosta? Isäsi on tuon luopumisen joiltain osin näköjään tehnyt, kun käy syömässä ulkona. Onko niin, että hänelle riittäisi vähempikin? Näyttäisi siltä, että sinä haluaisit säilyttää entisen elämisentason, mutta isäsi ei näe sitä tarpeelliseksi. Hän voisi tyytyä vähempäänkin.
Lue kommentti

Kaksikymmentä vuotta vanha pesukone toimi kuin unelma, uusi hajosi puoli vuotta takuuajan jälkeen. Miksi vanhat kodinkoneet kestävät vuosikymmeniä, uudet tuskin takuuaikaa?

Ostin syksyllä talvilenkkarit, kalliit ja hyvää merkkiä. Keväällä kengät olivat kuluneet käyttökelvottomiksi: pohjat murenivat ja niissä oli syviä koloja.

Tutkin netistä, oliko muilla samoja kokemuksia kyseisistä kengistä. Yhdellä kengänpohjat olivat murentuneet jopa kaapissa käyttämättöminä. Kun hän valitti tehtaalle, hänelle vastattiin, että niin kengänpohjille pitääkin käydä, jos ei niitä käytä, jotta pohjamateriaali murentuu kaatopaikalla.

Meillä oli 20 vuotta ongelmitta toiminut Upo-pesukone. Menimme tyhmät vaihtamaan sen uuteen, kun uusia mainostettiin energiaa säästävinä. Uusi pesukone kesti puoli vuotta yli takuuajan. Korjaaja sanoi, että täällä on niin paljon muoviosia, että ei tämä pitempään kestäkään. Enemmän olisi ympäristöä ja energiaa säästänyt, jos olisimme pitäneet vanhan Upon.

Ostin uuden ompelukoneen. Se alkoi takkuilla. Sain lainaksi 30 vuotta vanhan ompelukoneen, joka painoi kaksi kertaa niin paljon kuin omani, mutta se olikin rautaa, ei muoviosia. Vanha kone toimii kuin unelma. Mikä nykykoneista kestää yli 30 vuotta käyttökelpoisena?

Onko nykytuotteet mitoitettu niin, että kuluvat nopeasti, jotta asiakas ostaa uuden? Pitäisikö kaikki kodinkoneet vaihtaa vanhoihin niin paljon kuin kierrätyksestä löytyy?

Irti kertakäyttöisyydestä

kalkkis

Lukijan kirje: Vaihdan uudet koneet vanhoihin

Erinomainen kirjoitus ja erinomainen jutun aihe myös lehdelle! Olen huomannut saman, että kaikki vanhat kodinkoneet kestävät todella kauan. Joillain on jopa 50-luvun toimivia keittiökoneita. Nykyisin saa vaihtaa uuteen vähän väliä ja saa olla tarkka, että takuuaikana muistaa tarkistaa koneiden kunnon. Meidän pakastimemme vaihdettiin 3 kertaa takuuaikana, aina tuli joku selitys, että tiivisteet puuttuvat, sitten ne olivat huonoja jne. Mielestäni valtioiden pitäisi velvoittaa yrityksiltä parempaa...
Lue kommentti