Kun miettii uutta vauvaa, ei kannata ajatella vain vauvavuotta vaan jaksaako myös alakouluajan ja teini-iän.
Meille syntyi kolmas lapsi pohdinnan tuloksena kymmenen vuotta sitten. Isommat lapsemme olivat silloin 8- ja 6-vuotiaita.
Vauvavuosi ja taaperovuodet olivat ihania. Tiesin jo kokemuksesta, kuinka nopeasti aika menee, ja nautin joka hetkestä. Olin rennoista rennoin äiti. Isommat sisarukset olivat onnellisia, kun äiti oli ensimmäiset kouluvuodet kotona, auttoi läksyissä ja muussa.
Sitten piti lähteä töihin, ja pian oli nuorinkin koulussa. Isommat ovat nyt teinejä, toinen jalka jo kodin ulkopuolella.
Ja minuun iski väsymys.
En jaksa keskittyä nuorimman koulunkäyntiin ollenkaan samalla tavalla kuin isompien, ja sen huomaa lapsen todistuksesta. Isojen kanssa on kiva mennä kaupunkilomille Euroopassa. Nuorimman kanssa pitää edelleen koluta puuhamaita ja muumimaailmoja, enkä jaksaisi. Olen jo nähnyt ne.
Välillä huomaan, että yritän saada kuopuksen isommaksi, vaikka hän on vielä pieni ja tarvitsee vanhempiaan. Toivon, että jaksan nämä muutamat vuodet, kunnes nuorimmainenkin on iso.
Kun miettii uutta vauvaa, ei kannata ajatella vain vauvavuotta. Enemmän kannattaa miettiä, jaksaako uudelleen alakouluajan ja mahdollisen hankalan teini-iän.
Kolmen äiti
