Uusi mieheni haluaisi lapsen, minä en, koska minulla on jo lapsia. Pitäisikö suostua miehen toiveeseen?

Menin nuorena naimisiin ja saimme peräjälkeen kaksi lasta. Kun kuopus oli 1-vuotias, mieheni lähti toisen naisen luo.

Olin monta rankkaa vuotta yksinhuoltaja, ja olin kiitollinen, kun lapset kasvoivat ja arki helpottui.

Sitten tapasin nykyisen mieheni. Uusperhearki sujui hyvin, vaikka mies hyppäsi poikamieselämästä suoraan kahden lapsen arkeen. Nyt mies on alkanut puhua, että haluaa myös oman lapsen. Olen ajatusta vastaan, koska minulla on lapsia tarpeeksi ja koska äitinä joutuisin kantamaan suurimman taakan vauvan ensi vuodesta. Toisaalta koen, että en voi kieltää mieheltäni oikeutta kokea biologista isyyttä.

Mies ei halua painostaa, mutta hän toivoo lasta kovasti. Olemme jo sen ikäisiä, että asia tulisi päättää aika pian. En suoraan sanoen tiedä, miten toimia. Onko väärin hankkia lapsi, vaikka ei halua?

Mamma Blues

Jokainen lapsi on lahja

Lukijan kirje: Hankinko lapsen puolisoni toiveesta, vaikka en itse halua?

Mamma Blues, olette molemmat oikeassa. Sinulla on oikeus tuntea niin kuin tunnet, että lapsia on jo tarpeeksi. Mutta myös miehelläsi on oikeus toivoa omaa lasta. Liitto ja kumppanuus on aina kahden kauppa. Siksi suosittelen harkitsemaan tarkkaan miehesi toivetta. Minun kysymykseni on, että miksi et suostuisi? Siinähän se menee kolmas lapsi joukon jatkona. Minkä haavan se jättää mieheesi, jos et suostu. Uskon, että saat hänestä paremman isäpuolen lapsillesi, jos teillä on myös yhteinen lapsi...
Lue kommentti

 Haluaisin kuulla edes yhden selviytymistarinan. Miten sinä pääsit eroon narsistista ja selviydyit?

Olen parisuhteessa narsistin kanssa. Narsisti syyllistää, uhriutuu, arvostelee, on mustasukkainen, vihamielinen, katkera, kostonhaluinen, loukkaava, kontrolloiva ja kaavamainen. Hänen keskustelunsa kulkee mykkäkoulusta raivokohtaukseen ja takaisin. Hänen kanssaan mikään asia ei selviä eikä etene.

Miksi ajaudun tällaiseen suhteeseen? Taidan olla jonkinlainen narsistimagneetti: kiltti, herkkä, empaattinen, työssäkäyvä keski- ikäinen nainen.

Miksi kukaan jäisi suhteeseen narsistin kanssa, miettii moni. Syitä on varmaan monia: taloudellinen riippuvuus, häpeä, voimattomuus, pelko.

Minua pidättelee viimeksi mainittu. Haluaisin kuulla edes yhden selviytymistarinan. Miten sinä pääsit eroon narsistista ja selviydyit?

Vain yksi elämä

Olen väsynyt lukemaan ilkeilyjä ja inhottavuuksia. Siksi puhelimessani ei ole enää Facebook-sovellusta.

Vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että sosiaalinen media avaa maailman yksinäisille ja maan hiljaisille.

Enää en usko sellaiseen. Homma kaatuu siihen, mihin kaikki ihmisen tekemiset: ilkeyteen.

Se, mitä ennen kirjoitettiin julkisten vessojen seinille, kirjoitetaan nyt Facebook-seinälle. Siinä maailma on muuttunut, että nyt kaikki kirjoitetaan omalla nimellä ja kuvalla.

Varsinkin päättäjien ja julkkisten elämän sosiaalinen media on tehnyt kammottavaksi. Jos teet pienenkin virheen, saat lokaa niskaasi kasvavana vyörynä. Se ei tunnu enää vierestä katsoenkaan mukavalta.

Olen väsynyt lukemaan ilkeilyjä ja inhottavuuksia päivästä toiseen. Mitä siis tein? Poistin Facebook-sovelluksen puhelimestani. Ratkaisu oli hyvä.

Mikä ihana rauha

Jyvät ja akanat

Lukijan kirje: ”Olen väsynyt lukemaan ilkeilyjä ja inhottavuuksia päivästä toiseen”

Lopetin Facebookin käytön pari vuotta sitten samasta syystä. Ilkeily toi pahaa mieltä. Olemalla tavoitettavissa puhelimella, tekstiviestillä, sähköpostilla ja WhatsAppilla erotan lisäksi toisistaan ne, jotka ovat oikeasti kiinnostuneet kuulumisistani ja ne, jotka lukevat päivityksiäni vain uteliaisuuden vuoksi.
Lue kommentti
Vierailija

Lukijan kirje: ”Olen väsynyt lukemaan ilkeilyjä ja inhottavuuksia päivästä toiseen”

Samat sanat. Olen ylipäätään väsynyt siihen, että "keskustelu" - netissä tai muualla - on ivaamista, yritystä saada toinen nolattua/häpäistyä/vaikenemaan/häviölle, että yhä useammin etsitään tilaisuutta päästä näpäyttämään ja huomauttelemaan, eikä motivaatiota, eikä ehkä edes taitoakaan laajempaan ajatteluun, eri näkökulmien huomioimiseen, muiden tukemiseen, kohteliaisuuteen tai ystävällisyyteen ole. En enää koe ärtymystä tai pudistele päätäni. Olen vain väsynyt. Ja suojelen itseäni pysymällä...
Lue kommentti