Lukijan kirje: Lapsia pitää kasvattaa

Rajattomia ’ikilapsia’ ei kaipaa kukaan. Sen huomaa viimeistään, kun joutuu sellaisen kanssa tekemisiin. Heitä on alkanut tulla yhä enemmän esimerkiksi työpaikoille.

Lapsen terve kehitys vaatii, että hänellä on elämässään aikuisia, jotka laittavat hänelle rajat. Vanhemmat ovat kuitenkin yhä neuvottomampia sen kanssa, miten laittaa rajat, kun niin sanotut asiantuntijat löytävät kaikista keinoista vikaa. Jos niitä käyttää, lapsi saa traumoja.

Nyt lehdissä on alettu kirjoittaa lasten jäähyrangaistuksen vahingollisuudesta. Hei haloo, ”asiantuntijat”! Mitä vahingollista siinä on, että lapsi pysäytetään ja laitetaan muutamaksi minuutiksi nojatuoliin istumaan, jos sana ei tehoa? Eihän lapsia laiteta kellariin tai komeroon, vain tuoliin hetkeksi istumaan. Aikuinen on vieressä, ja kun lapsi on rauhoittunut, hänelle selitetään, miksi hänet laitettiin jäähylle.

Tottakai terve lapsi pistää vastaan, kun hänelle sanoo, että nyt istut kaksi minuuttia. Se ei tarkoita, että lapsen kiukuttelulle pitäisi antaa periksi. Rajattomuus on se, mikä nykylasta vahingoittaa. Sen seuraukset näkyvät koulumaailmassa ja työelämässä.

Vanhempien vastuun pakoilu on lapsen heitteille jättöä. Lapsen kuuluu saada olla lapsi, ja lapsuus tarkoittaa sitä, että lähellä on hänestä vastuun ottava aikuinen.

Rajojen puute saattaa asiantuntijoiden mukaan olla syynä muun muassa eräisiin mielenterveysongelmiin. Rajattomuudessa kasvava lapsi joutuu itse asettamaan itselleen rajat ja ottamaan liian aikaisin vastuun elämästään. Se on henkistä heitteille jättöä.

Eikä siinä kaikki. Jos lapsena ei ole oppinut rajoja, niitä on aikuisena vaikea oppia. Se näkyy myös työpaikoilla.

Ihmettelevä isä

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!