Tavallinen arki laittoi Jaana Haapaluoma-Höglundin aivot ylikierroksille ja vei voimat. Sitten terapeutti sai Jaanan tajuamaan, että toiminnanohjaus tökkii ja stressaa häntä.
”Sinä aamuna myhäilin ylpeydestä. Olin keksinyt, että voin laittaa kummilapsen lahjabodyn jo illalla valmiiksi laukkuuni. Näin en unohtaisi sitä kotiin, kun lähtisin tapaamaan hänen äitiään. Sää oli viileä, joten tarvitsin myös neuleen. Sen olin asettanut valmiiksi vaatteideni viereen. Olin jopa virittänyt puhelimeen hälytyksen, että minun pitää muistaa ladata bussikortti. Elämänhallintani suorastaan kukoistaa, iloitsin.
Olin jo jokusen vuoden epäillyt itselläni tarkkaavaisuushäiriö adhd:ta, mutta virallista diagnoosia en ollut halunnut. Pärjäisin muutenkin, kun vain skarppaisin, ajattelin pitkään. Kunhan laitan tavarat ajoissa valmiiksi, hyvin menee.
”Lääkäri ihmetteli, miksen tullut tutkimuksiin aiemmin.”
Lopputulos oli surkea. Sinäkin päivänä palelin ilman neuletta, jonka olin unohtanut kotiin, vaikka se oli nenäni edessä. Lahjabody ei ollut laukussani, kun saavuin ystäväni luo. Olin ilmeisesti ottanut sen pois, kun etsin päiväkirjaani ennen lähtöä. Bussikortti jäi lataamatta, sillä olin virittänyt puhelimen hälytyksen väärälle viikolle.
Lopulta varasin ajan lääkärille, joka voisi selvittää, onko minulla adhd, ja jos on, miten sitä hoitaisin. Lääkäri ihmetteli, miksen tullut tutkimuksiin aiemmin. Sain diagnoosin ja lääkkeet.
Miksi arkeni ei suju?
Edelliset olivat pieniä esimerkkejä mokista, joita tein jatkuvasti, kun koetin elää ihan tavallista aikuisen elämää. Arkeeni kuului viedä lastani tarhaan ja harrastuksiin, tehdä töitä joka päivä kahdeksasta neljään ja käydä ruokakaupassa. Kaikkien tehtävien jonglööraaminen yhtä aikaa ei vain minulta onnistunut.
Yhtenä päivänä noin vuotta ennen diagnoosiani valitin psykoterapeutilleni, että olen oudon stressaantunut. Jostain syystä tuntui, että tavallinen arki saa minut ihan ylikierroksille. Nukahtaminenkin on vaikeaa.
Se on toiminnanohjaus, joka sinua stressaa, sanoi terapeutti.
Katsoin häntä hölmistyneenä.
Terapeutti selitti, että tavallisten asioiden tekeminen voi vetää hermostoni ylikuntoon. Samoin saattaa käydä vaikkapa huippu-urheilijan kropalle, jos tämä treenaa liikaa.
Mutta eihän minun arkeni ollut mitään huippu-urheilua tai erikoissuorituksia, ajattelin. En ole juossut maratonia tai ollut viiden päivän shakkiturnauksessa. Yritin vain samaan aikaan muistaa pakata lapselleni eväsleivät kouluretkelle ja viedä hänet taideharrastukseen ajoissa.
Mitä siis on toiminnanohjaus, josta terapeuttini puhui? Aloin selvitellä asiaa.
Toiminnanohjausta tarvitaan kaikkeen tekemiseen. Se on tavoitteiden asettamista, ajanhallintaa, itsesäätelyä, joustavuutta, päätöksentekoa, ongelmanratkaisua, impulssikontrollia, tarkkaavaisuutta ja muistia.
Käytännössä toiminnanohjausta tarvitaan paljon esimerkiksi, kun ripustaa pyykkejä kuivumaan. Ensin homma täytyy osata aloittaa, sitten sitä täytyy jaksaa jatkaa viimeiseen sukkaan saakka – paitsi jos tapahtuu jotain yllättävää. Jos vaikka puhelin soi kesken kaiken, pitää puhelun jälkeen osata palauttaa huomio pyykkisavottaan. Muuten märät pyykit jäävät koneeseen.
Adhd-henkilöllä toiminnanohjaus tökkii enemmän kuin monilla muilla. Hänen täytyy kikkailla saadakseen asiat tehtyä.”
Miten adhd-lääkitys vaikutti Jaanan toiminnanohjaukseen? Mitä hänen stressilleen ja väsymykselleen tapahtui? Miksi Jaana alkoi ajatella, että hänelle parasta palautumista ei ole olla tekemättä mitään? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 7/2026. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
