”Minua huolestuttaa, ettei mieheni ymmärrä herkän poikamme erityislaatuisuutta. Isä yrittää muokata pojasta enemmän itsensä kaltaista sen sijaan, että tukisi häntä”, lukijamme kirjoittaa.
Olen 11-vuotiaan pojan äiti. Poikani on aina ollut herkkä, eikä hän ole koskaan solahtanut perinteiseen ”poikamaiseen” muottiin. Minua se ei haittaa yhtään, päinvastoin, mutta pojan ja isän välit ovat toisinaan koetuksella.
Mieheni, poikani isä, on aina ollut sillä tavalla äijämäinen, ettei hänen ole kai koskaan tarvinnut kyseenalaistaa olemistaan ja ”rooliaan” yhteiskunnassa.
Poikani taas on valitettavasti joutunut välillä kiusaamisen kohteeksi, koska häntä ovat kiinnostaneet muut asiat kuin suurinta osaa luokkakavereistaan.
Väitän, että mieheni ei osaa kasvattaa herkkää poikaamme.
Minusta poikamme on ihana ja täydellinen juuri sellaisena kuin on. Hän osaa kertoa tunteistaan ja itkeä, jos jokin asia itkettää.
Minua huolestuttaa, ettei mieheni ymmärrä poikamme erityislaatuisuutta.
Isä yrittää muokata pojasta enemmän itsensä kaltaista sen sijaan, että tukisi häntä. Mieheni on sinnikkäästi tarjonnut harrastuksiksi jääkiekkoa ja jalkapalloa, vaikka poikaa on aina kiinnostanut enemmän maalaus, tanssiminen ja lukeminen.
Väitän, että mieheni ei osaa kasvattaa herkkää poikaamme. Poikani tarvitsisi toisenlaista miehen mallia, jotta voisi nähdä ja kokea, ettei hän tee mitään väärin olemalla oma itsensä.
Miten saisin puhuttua tästä miehelleni niin, että hän ymmärtäisi? Ja mistä voisin saada poikani elämään herkempiä miehen malleja?
Pojastaan ylpeä
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Arvomme kirjeen lähettäneiden kesken kevään uutuuskirjoja.
