”Mieheni pelkää kuolevansa koronaan, ja se heijastuu kaikkeen. Hän ei tule eikä päästä lähelle, koska pelkää minun sairastuttavan hänet”, lukijamme kirjoittaa.
Miehelläni on perussairaus, jonka vuoksi olemme eläneet pandemia-aikaa erittäin varovaisesti. Teemme molemmat töitä etänä, koululaisemme ovat onneksi saaneet käydä koulussa.
Ruokaostokset tilaamme kotiin, mutta toki joskus on käytävä kaupassa. Ne reissut ajoitan ruuhka-aikojen ulkopuolelle, käytän aina maskia ja desinfioin kaiken mahdollisen.
Mieheni pelkää kuolevansa koronaan, ja se heijastuu kaikkeen tekemisissämme – tai oikeastaan tekemättömyyksissämme. Hän on riskiryhmäläisenä saanut rokotteet, mutta ei ole täyttä varmuutta siitä, että niistä on hänelle apua.
”Mistä saisin voimaa oman positiivisuuden ylläpitämiseen ja mistä löydän iloa jatkuvaan kotona oleiluun?”
Hän ei tule eikä päästä lähelle, koska pelkää minun sairastuttavan hänet, vaikka en kulje missään ylimääräisissä menoissa. Hänen asenteensa elämään on perusnegatiivinen ja korona-aika on sitä vain pahentanut.
Mistä saisin voimaa oman positiivisuuden ylläpitämiseen ja mistä löydän iloa jatkuvaan kotona oleiluun?
Sykkyrällä
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös oman kirjeesi.
