Kuinka toimia, ettei ärtymyksestä kasva megariitaa, vaan asiat saadaan eteenpäin?

Terapeutit ovat opettaneet meille, että ihminen ei saa padota tunteitaan. Viha, ärtymys ja harmi pitää näyttää, jotta ei ei tule patoutumia.

Oppi on mennyt hyvin perille. Nykyisin viha ja ärtymys näytetään kaunistelematta parisuhteessa ja monessa muussa tilanteessa.

Mielestäni olisi seuraavaksi aika opettaa, miten tunteet tuodaan esiin toinen huomioon ottaen. Olisi hyvä tiedostaa, että kaikella on aikansa, myös vihalla, mutta tunteisiin ei pidä jäädä makaamaan, koska ongelmansa siitäkin tulee.

Vihalla ja ärtymyksellä on myös se puoli, että ne tarttuvat. Ärtynyt ihminen saa yleensä takaisin ärtymystä, sillä harvassa ovat ne, jotka ryhtyvät ymmärtämään aikuista ihmistä, että nyt sulla on varmaan paha mieli.

Mikä siis on oikea tapa näyttää viha, harmi ja ärtymys, ettei tilanteesta kasva megariita, vaan asioita saadaan oikeasti eteenpäin?

Tuuliatuu

Kun ei ole kauppoja, ei tule tehtyä turhia hankintoja.

Muutin kaupunkiin 10 vuotta sitten. Olin tyytyväinen, kun palvelut, apteekki, kaupat, posti ja monet muut olivat naapurissa. Nyt ne kaikki ovat 1,5 kilometrin päässä, ja tämä entinen keskusta on lähes aavekaupunki täynnä tyhjiä liiketiloja.

En viitsi uudestaan muuttaa lähemmäs palveluja. Ajattelen asian positiivista puolta: kun ei kauppoja ole vieressä, ei tule tehtyä turhia hankintoja. Rahaa säästyy.

Itsenäinen

Avioero voi lamauttaa, varsinkin jos se tulee yllättäen. Mutta kun aika kuluu, vastoinkäyminen voi kääntyä onnenpotkuksi.

Joskus tuntuu siltä, että jokin asia murskaa koko elämän. Olen kuitenkin huomannut, että kun aika kuluu, ylitsepääsemättömiltä tuntuneet vastoinkäymiset voivatkin kääntyä positiivisiksi.

Avioero tai potkut voivat lamauttaa varsinkin, jos ne tulevat yllättäen. Siinä joutuu pitkiksi ajoiksi paniikkiin ja tuuliajolle. Olen kokenut molemmat, mutta nyt ajattelen, etten huolisi takaisin sen paremmin vanhaa puolisoani kuin työpaikkaanikaan.

Nykytilanteestani katsottuna vastoinkäymiset olivat minulle onnenpotkuja. Ilman niitä en olisi sama ihminen kuin olen nyt. Nykyisin olen paremmin sinut itseni kanssa kuin ennen.

Avioeron kauhun lamaannuttaneita ystäviäni olen lohduttanut, että joskus vielä kiität kumppaniasi siitä, että hän jätti sinut. Yksikään ei ole ymmärtänyt sanojani, vaan on pitänyt minua puukottajana, joka lyö lyötyä. Vasta paljon jälkeenpäin he ovat alkaneet ymmärtää, mitä tarkoitin.

Feeniks