Lukijan kirje: ”Muut ovat aina päättäneet asiat puolestani, ja nyt se on alkanut harmittaa”

”Olen koko ikäni ollut epävarma ja alistuva. Kun olin lapsi ja nuori, vanhempani tekivät kaikki päätökset. En tiennyt, että olisin voinut itsekin alkaa päättää elämästäni. Olin vain juuttunut ajatustapaan, että muut hoitavat asiani. Kuvittelin, että olin vapaa kuin taivaan lintu.

Kun aikuistuin, ote lapsuudenkodistani alkoi vähitellen irrota, kunnes huomasin olevani aivan samassa tilanteessa tulevan mieheni kanssa. Rakastumisen huumassa en tajunnut, että olin taas jäänyt alakynteen. Mieheni päätti kaikista käytännön asioistamme. Minua hän ei kuunnellut.

Aina kun kohdalle tuli jokin vaikea tehtävä, josta minun olisi pitänyt itse selvitä, käännyin mieheni puoleen.

Kun mieheni ratkaisi ja hallitsi asiat, ei minulla ollut minkäänlaista kokemusta asioiden hoidosta. Kaikki pankki-, virasto- ja verotusasiat olivat minulle hepreaa. Jäin lapsen tasolle.

Aina kun kohdalle tuli jokin vaikea tehtävä, josta minun olisi pitänyt itse selvitä, käännyin mieheni puoleen. Sitten ei enää tullut sellaista tilannetta, joka olisi jäänyt hoidettavakseni, vaan aviomies ohjasi laivaa.

Voisinko vielä kokea parempaa elämänlaatua ja lähteä astelemaan itsetunnon tietä?

Nyt katson elämääni taaksepäin. Mitä minulle on jäänyt käteen näistä vuosista? Ymmärrän, että minun olisi pitänyt olla viisaampi ja ottaa elämäni omiin käsiini. Loppuvuoteni ovat sinetöidyt, sillä en osaa enää muuttaa itseäni.

Onko minun vain tyydyttävä olemaan ihminen, jota ohjaillaan? Vai voisinko vielä kokea parempaa elämänlaatua ja lähteä astelemaan itsetunnon tietä? Aika näyttää. En saa enää hylätä itseäni, sen olen päättänyt!”

Kadonnut itsetunto

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.