Lukijan kirje: Puurtaminen oli turhaa

Mitä iloa oli hurjasta puurtamisesta, itsensä äärirajoille viemisestä, kiltteydestä ja yrittämisestä?

Olin koko kouluajan se kiltti kympin tyttö. Olin ajoissa, tein töitä hurjasti, käyttäydyin kohteliaasti ja kiltisti. Yläasteelta lukioon, sieltä haluamaani yliopistoon alalle, jonka työllisyys oli hyvä.

Tein tutkinnon rivakassa tahdissa, kesät alani työharjoitteluja ja kesätöitä. Sitten valmistuin ja olen ollut työtön siitä lähtien. Kaikki työt, joita olen saanut, olen itse tehnyt esimerkiksi osuuskuntayrittäjänä tai hanketyötä luomalla.

Olen hakenut työkokeiluihin ja hankkinut lisäkoulutusta. Kolmeen vuoteen arjessani ei ole ollut mitään pysyvää. Töitä saattaa olla huomenna kuukaudeksi, viikoksi, päiväksi tai ei hetkeksikään. Kaikkialla pudistellaan päätä ja todetaan, että nyt ei voi rekrytä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmettelen välillä, miten paljon kaltaiseni tehopakkauksen kouluttaminen on maksanut yhteiskunnalle. Nyt yhteiskunta maksaa ylläpidostani, kun se ei keksi mitään järkevää hommaa, jossa voisin hyödyntää osaamistani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus pohdin, mitä iloa oli siitä hurjasta puurtamisesta, itsensä äärirajoille viemisestä, kiltteydestä ja yrittämisestä. Mitä se on tuonut minulle, paitsi lähes burnoutin, työttömyyden ja jatkuvan päähänpotkimisen? Ainakaan töitä,vakautta tai rauhaa eivät kiltteys, ahkeruus ja työn tekeminen ole tuoneet.

Oma vinkkini nuorille on: Haukotelkaa! Levätkää! Unelmoikaa ja olkaa jouten! Minä en osannut ja oli vähällä, että olisin rikkonut itseni. Mitään unelmien työputkea, haaveammattia tai edes kohtuullista toimeentuloa opiskelu ei tuonut, vaikka aikuiset hokivat ympärilläni sitä koko ikäni.

On jokseenkin kummallista, miten nuorille pusketaan päähän kovan työnteon merkitystä. Heitä piiskataan olemaan tehokkaampia ja pelotellaan eläkeiän nostoilla ja vääristyneillä huoltosuhteilla. Tosiasia on, että nykyisellään yhä harvempi nuori saa edes hanttihommia, omista unelmaduuneista puhumattakaan.

Miksi nuorten pitäisi olla motivoituneita sitomaan itsensä järjestelmään, jos järjestelmä ei sitoudu heihin? Miksi nuorten pitäisi suostua mihinkään vaatimuksiin, kun aikuiset kaaneivät kuule nuorten vaatimuksia?

Kiltti tyttö

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla