Lukijan kirje: ”Rakas, muistisairas mieheni on sidottu tuoliin tai sänkyyn”
”Näen, että mieheni on ahdistunut. Tunnen suurta tuskaa mieheni puolesta, enkä pysty nauttimaan omastakaan elämästäni”, lukijamme kirjoittaa.
Rakas mieheni on muistisairauden armoilla ja liukumassa pois luotani. Häntä hoidetaan vuoroin hoitokodissa ja vuoroin sairaalassa. Kun menen hänen luokseen, hän ilahtuu. Silitän häntä ja huolehdin, että hänellä on lämmin ja hyvä olo.
”Mieheni ei ymmärrä sitomista vaan taistelee itseään vapaaksi.”
Mies on sidottu tuoliin tai sänkyyn oman turvallisuutensa takia. Ilman sitomista hän putoaa ja kaatuu, koska ei pysty ottamaan yhtäkään askelta. Tätä ei mieheni ymmärrä vaan taistelee itseään vapaaksi.
Omakin mieleni kapinoi. Haluaisin irrottaa hänet vöistä ja viedä kotiin. Minusta ei ole oikein istuttaa ja makuuttaa ihmistä laitoksessa pakolla. Näen, että mieheni on tuskainen ja ahdistunut. Hän ymmärtää sen verran, ettei kaikki ole hyvin.
”Itken koko ajan, kun kirjoitan mieheni kohtalosta.”
Tunnen suurta tuskaa mieheni puolesta, enkä pysty nauttimaan omastakaan elämästäni. Itken koko ajan, kun kirjoitan mieheni kohtalosta. Olen nyt ilman rakastavaa puolisoa. Itken myös sitä, että jokaisen tulisi saada elää ihmisarvoista elämää, nauttia elämän pienistä iloista ja tuntea, että on rakastettu ja hyvä sellaisenaan.
Mikä on auttanut teitä muita muistisairaiden omaisia? Onko teistä oikein se, että ihmisen pitää elää köytettynä sänkyyn tai tuoliin? Onko teillä hyviä kokemuksia muistisairaan turvallisesta hoidosta?
Kuka tahansa voi sairastua muistisairauteen. Jokainen siinä tilanteessa toivoo hyvää hoitoa.
Muistisairaan vaimo
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme vastauksia ja yhteystietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.
