”Nyt olen kolmatta kertaa naimisissa ja minun oli aluksi vaikea oppia luottamaan, että mies tulee kotiin silloin, kun lupaa”, lukijamme kirjoittaa.
Olen ollut kaksi kertaa naimisissa alkoholistin kanssa. Ensimmäinen mieheni paljastui alkuhuuman ja kaikenlaisen huomaavaisuuden jälkeen alkoholistiksi. Pakenin avioliitosta, kun kaiken pettämisen ja valehtelun jälkeen meinasin päästä hengestäni.
Tapasin toisen miehen, ja taas oli niin hauskaa. Samoiltiin metsässä ja nukuttiin kiinni toisissamme. Aloin ihmeekseni odottaa lasta.
”Mies osti hienoja viinejä todistaakseen, että ei ole alkoholisti.”
Kohta lapsen varttuessa näin juomisen merkit. Viikonloput venyivät viikon mittaiseksi. Mihinkään ei voinut luottaa. Lopulta ovesta sisään rojahti usein umpihumalainen ukko lattialle. Hän osti hienoja viinejä todistaakseen, että ei ole alkoholisti.
Kestin tätä, koska halusin sisaruksen lapsellemme. Sen unelman täytyttyä olin valmis eroon, ja niin oli hänkin.
”Meinasin aivan istualleni lentää, kun mies tuli ihan kunnossa kotiin ennen iltayhtätoista.”
Nyt olen kolmatta kertaa naimisissa. Nykyisessä avioliitossa minun oli aluksi vaikea oppia luottamaan, että mies tulee kotiin silloin, kun lupaa. Kun tämä puoliso lähti työkaverien kanssa ulos, hän tuli ihan kunnossa kotiin ennen iltayhtätoista. Meinasin aivan istualleni lentää! Monta lähtöä piti kokea ennen kuin aloin oppia, että niin tapahtuu kuin sovitaan.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on elämästä alkoholistin kanssa? Löysittekö eron jälkeen puolison, joka ei juo liikaa? Kuinka uskalsitte luottaa uuteen ihmiseen? Toivon voimia jokaiselle alkoholistin omaiselle, jotta osaatte tehdä oikeat ratkaisut.
mummu3lle
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme vastauksia ja yhteystietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.
