Peruskoulussa tulisi ottaa oppiaineeksi käytöstapojen alkeet. Siitä olisi hyötyä aikuisena ja myöhemmin omien lasten kasvatuksessa.

Teollisuuspaikkakunnalla riitti alakoulussa oppilaita monelle rinnakkaisluokalle. Siirtyessäni oppikouluun meitä oli luokassa 42 oppilasta.

Opiskelu sujui, sillä oppilaat eivät häirinneet tunninpitoa. Opettajia oli opittu kunnioittamaan, joten luokassa vallitsi työrauha. Samalla opittiin itsehillintää.

Nykyisin lapsia opetetaan päiväkodeissa ottamaan toisetkin huomioon. Siinä oppivat muiden huomioimista nekin, joilla ei ole kotona sisaruksia. Sisarukset sinällään ovat hyviä särmien hiojia, sillä kenellekään ei sisarusparvessa suvaita enempää etuuksia kuin toiselle.

Valitettavan usein lapset saavat nykyisin kuitenkin tahtonsa läpi kiukuttelemalla. Aikuisena ei tässä maailmassa kuitenkaan saa asioita läpi polkemalla maata tai heittäytymällä kaupassa lattialle hyllyn eteen.

Ehdotan, että peruskouluun otettaisiin oppiaineeksi käytöstapojen alkeet. Siitä olisi hyötyä omassa elämässä aikuisena ja myöhemmin omien lasten kasvatuksessa.

Minkä taakseen jättää edestään löytää

Käyttäjä10808
Seuraa 
Liittynyt1.2.2018

Lukijan kirje: Toisten huomioimisen pitäisi olla oppiaine

Ei jokaisesta pinnalla olevasta aiheesta tarvitse perustaa uutta oppiainetta. Ehdotusten takana ovat usein koulun arkea tuntemattomat paremmin tietäjät. Mikseeei koulussa opeteta: työnhakua, raha-asioiden hoitoa, toisten huomioon ottamista, käytöstapoja, kaurapuuron keittoa, sähköistä asiointia, napin neulomista, kestävää kehitystä, medialukutaitoa, suvaitsevaisuutta, seksuaaliterveyttä. Kyllä kaikkea tätä ja paljon muuta opiskellaan: köksässä, opon tunnilla, ryhmänohjauksessa, liikunnassa,...
Lue kommentti
Unelmat voivat toteutua, kun etenee askel kerrallaan, kirjoittaa lukijamme.
Unelmat voivat toteutua, kun etenee askel kerrallaan, kirjoittaa lukijamme.

Unelmia pitää tavoitella, tehdä niiden hyväksi suunnitelma ja edetä pienin askelin, ajattelee lukijamme.

Joskus käy niin, että ihminen torppaa itse unelmansa omilla tiedostamattomilla ajatusmalleillaan. Toivottomuus kertoo kadotetusta itsetunnosta, itsensä hukkaamisesta ja katkeruuden vallasta.

Mieti, haluatko katkeruuden syövän elämääsi. Kannattaa pohtia näitä asioita: Olenko tehnyt aidosti kaikkeni, jotta voisin tulla tyytyväiseksi? Ovatko unelmani vain epämääräisiä ajatuksia jostain paremmasta? Olenko valmis katsomaan, mitä ne tarkoittavat konkreettisesti?

Unelmia pitää tavoitella ja suunnitelmia niiden hyväksi tehdä. Unelmiinsa pitää myös uskoa ja niitä kohti edetä pienin askelin.

Tiedän, mistä kirjoitan. Olin jo melkein uponnut, mutta räpistelin takaisin ylös katsomalla peiliin ja ottamalla elämäni omiin käsiini.

Tsemppiä

Tsemppiä myös täältä

Lukijan kirje: Unelmat eivät toteudu, jos ei niiden hyväksi tee mitään

Ihmisten kesken kanssamatkustaja, Tsemppiä, kirjoitti unelmien torppautumisesta. Olen kokenut elämässäni samaa. Varsinkin nuorempana minulla riitti unelmia vaikka muille asti. Nyt jälkeenpäin ajattelen, ettei minulla riittänyt puhtia niiden toteuttamiseen. Olisin halunnut latvasta puuhun eli valmiille pöydälle. En ollut oikeasti valmis tekemään työtä untelmieni eteen. Toki pitkässä joksussa moni unelma on totetunutkin. Olen onnellinen elämässäni. Kuitenkin minulla on yhä keski-iässäkin unelmia...
Lue kommentti

Päivänsankarin yllättäminen on nykyään vaikeaa. Miten löytää lahja aikuiselle ihmiselle, jolla tuntuu olevan jo kaikkea?

Mikään ei ole nykyisin niin vaikeaa kuin keksiä päivänsankarille lahja. Nuoren rippilahjaksi ehkä sopivin on raha, jolle on aina käyttöä. Hääpareilla on usein lahjalista. Pulmana ovat syntymäpäivälahjat, ikäihmisten häälahjat ja joululahjat.

Tavaroista on jokaisella ylitarjontaa. Lahjan antajan olisi varmaan parempi kysyä sankarilta suoraan, mitä tämä haluaisi. Mutta sitten lahja ei olisi yllätys.

Itse olen saanut lahjaksi paljon tavaroita, joilla en tee mitään. Ne lojuvat nurkissa, mutta en uskalla lahjoittaa niitä eteenpäin sen pelossa, että lahjan antaja loukkaantuu.

Mitä tehdä? Ostaa lahjat oman mielen mukaan vai neuvotella päivänsankarin kanssa? Vai olisiko vielä jokin muu tapa?

Iloinen antaja

Vierailija

Lukijan kirje: Mitä ihmettä lahjaksi aikuiselle, jolla on jo kaikkea?

Itse pidän listaa ideoista vuoden mittaan, esim. jos huomaan että joku ostaa usein saman lehden (= 6kk tilaus) tai paistinpannu alkaa vedellä viimeisiään (=uusi), käy manikyyrissä kuukausittain (=lahjakortti), lempiviini yms. Toinen aika mukava on ostaa lisää johonkin sarjaan jota henkilöllä jo on, esimerkiksi pari viinilasia lisää. Sellaiset lahjat lämmittävät, koska olet pannut merkille jotain lahjan saajasta. Kokemukset on kivoja, mutta jos niitä alkaa tulla liikaa niin ne voi jo stressata...
Lue kommentti
-

Lukijan kirje: Mitä ihmettä lahjaksi aikuiselle, jolla on jo kaikkea?

Itse suosin aineettomia lahjoja - lahjakortti kosmetologille, ravintolaan, teatteriin, elokuvalippuja tms. Jos lahjan saaja pitää jostain erityisestä, lahjakortti sinne. Appiukkoni harrastaa purjehtimista, josta en itse ymmärrä mitään. Ostimme hänelle lahjakortin kauppaan, joka myy laadukkaita purjehdustarvikkeita. Appiukko arvosti kovasti lahjaa.
Lue kommentti