Lukijan kirje: Uhmaikäinen päätti kaiken
Mitä äiti olisi vastannut vierestä seuraajan kysymykseen?
Jouduin tahtomattani seuraamaan viisivuotiaan ”uhmiksen” yritystä kasvattaa äitiään ja mummiaan huonolla menestyksellä.
Odotin bussia samalla pysäkillä. Odotellessa uhmis testasi ensin äitiään vaatimalla karkkia viereiseltä kioskilta. Äiti meni kiltisti hakemaan.
Sitten uhmis teki saman testin mummille, ja mummikin kipitti kiltisti hakemaan. Turhautunut tyttö päätti antaa äidille vielä mahdollisuuden pistää rajat, mutta äiti suostui uuteen vaatimukseen nöyrästi ja oli kipaista taas kioskilla, kun bussi tulikin.
Bussissa äidin ja mummin kasvatus jatkui. ”Mä haluun mummin viereeni”, tyttö mankui viereensä istuneelle äidille. Mummi alkoi vaihtaa paikkaa äidin kanssa. ”Eiku mä haluunkin äidin”, vaati tyttö turhautuneena. Äiti vaihtoi taas kiltisti paikkaa mummin kanssa. Tuolishow loppui, kun äiti kaiveli laukustaan tabletin, josta voi katsella piirrettyjä. Kasvattamiseen kyllästynyt viisivuotias ei jaksanut tehdä filmivalinnasta numeroa: sopiva löytyi pienellä marinalla.
Mummi jäi pois, ja äiti ja tytär jatkoivat matkaa. En ollut uskoa korviani, kun äiti kysyi kiltisti viisivuotiaalta: ”Jäisimmekö me pois tässä?” Kasvatustyössään sitkeä tyttö pisti hanttiin. Hän ei halunnut jäädä pois, koska piirretty oli kesken. Onneksi äiti aloitti suostuttelun ajoissa. Hän sai neuvoteltua pikkuprinsessan myöntymään ehdotukseensa, ja he pääsivät nousemaan bussista kotipysäkillä.
Jäin pois samalla pysäkillä ja lähdin kiireesti kävelemään, koska olin vähällä sekaantua asiaan. Olisin halunnut kysyä, miten äiti on aikonut selviytyä uhmiksensa kanssa, kun murrosikä koittaa.
Anna mun kaikki kestää
Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!
