Suomi on avartunut sitten lapsuuteni, mutta huomaan yhä, että suomalaisia ei kiinnosta toisten kokemukset elämästä, opiskelusta tai työskentelystä ulkomailla.

Olin kouluikäinen, kun muutin Suomeen. Suomalaiset vanhempani olivat aikanaan lähteneet meren taakse työn perässä, ja minä synnyin siellä.

Suomi oli minulle täysin vieras maa. Olin ainoa lapsi, eikä minulla ollut ketään, kenen kanssa jakaa ulkopuolisuuden tunnetta. Puhuin suomea, mutta kulttuuriltani olin erilainen. Vanhempani eivät ymmärtäneet vierauden tunnettani.

Suomalaisia koulukavereitani taustani kiinnosti sen verran, että he pyysivät minua sanomaa jotain vieraalla kielellä. Pian sekään ei kiinnostanut, ja kannoin yksin mielessäni muistojani ja kaipaustani.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Selviytymiskeinoni oli romantisoida taustani. Suomi oli harmaa ja ankea maa, syntymämaani oli valoisa ja ystävällinen. Koulussa en yrittänyt päästä piireihin, vaan olin luokan hiljaisia, vaikken luonteeltani ole hiljainen. Kirjoitin kertomuksia, piirsin ja maalasin, purin tunteitani niihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomi on avartunut, mutta huomaan yhä, että suomalaisia ei kiinnosta toisten kokemukset opiskelusta tai työskentelystä ulkomailla. Kun palaan ulkomaan jaksojen jälkeen Suomeen, ystävät moikkaavat ja kysäisevät kuulumisia, mutta alkavat nopeasti puhua vain omista jutuistaan.

Mietin, minkä vuoksi edes työasioissa harvoin ketään kiinnostaa, miten asiat tehdään ulkomailla? Vaikka on monta asiaa, mistä Suomessa voisi ottaa oppia.

Kevätlilja

Matkusteleva nainen

Itse olen kyllä kiinnostunut toisten kokemuksista ulkomailla niin turistina kuin siellä pitempään asuneenakin. Ehkä osaa ei kiinnosta kun ei ole itse käynyt ulkomailla tai kokemusten kertominen koetaan kehuskeluna.

Tietenkin myös tapa miten kertoo kokemuksistaan vaikuttaa asiaan. Jos asenne on se, että ulkomailla kaikki on paremmin ja Suomessa kaikki mättää, ei sellaista jaksa kauaa kuunnella.

Suomalaisilla on opittavaa muista kulttuureista, mutta kyllä suomalaisillakin on positiivista annettavaa muille kulttuureille.

Kysymällä teet ihmisen iloiseksi

Ihmisiä ylipäätään kiinnostaa muiden asiat ja kuulumiset aika vähän. Me myself and I on suurin rakkaus ja mielenkiinnon kohde.

Amerikkalaiset ystäväni sanovat usein, että suomalaisten kanssa on vaikea keskustella, vaikka he englantia osaavatkin. Kun kysyy kuulumisia, suomalainen vastaa perusteellisesti, mutta ei koskaan kysy vastavuoroisesti, että entä mitä sinulle.

Itse olen kokenut, että parasta keskustelua on kysyä aina keskustelukumppanilta hänen kuulumisiaan ja ajtuksiaan. Silloin teet hänet iloiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla