Luulisi, että kokemuksen myötä osaisin löysätä vaatimustasoani, mutta ei. Mitä useampi lapsi, sen enemmän kamppailen perfektionismin ja burnoutin kanssa.

Perheessämme on 5-kuinen vauva, päiväkoti-ikäinen ja ekaluokkalainen. Luulisi, että kokemuksen ja iän myötä osaisin löysätä vaatimustasoani, mutta ei. Mitä useampi lapsi, sen enemmän kamppailen perfektionismin ja burnoutin kanssa.

En tiedä, mistä se kumpuaa. Lapsuudenkodissani ei vaadittu mitään huippusuorituksia. Vaatimukset nousevat minusta itsestäni, mutta en ole saanut kiinni, mistä.

Haluan olla hyvä äiti, pullantuoksuinen ja lasten kanssa askarteleva, mutta liian usein leivonta- ja askartelutuokiot päättyvät siihen, että kaikki huutavat ja minä koen taas epäonnistuneeni.

Yritän myös pitää huolta kunnostani ja ulkonäöstäni. Kodin kanssa osaan löysätä, imuroin, kun ehdin, mutta se on suunnilleen ainoa, mistä osaa olla ottamatta stressiä.

Olen äitiyslomalla, mutta se ei ole vähentänyt kiirettä. Yksi syy on varmaan väsymys. Vauva on hyväuninen, mutta kun lapset on saatu nukkumaan, haluan viettää aikaa mieheni kanssa, vaikka tiedän, että aamulla on noustava aikaisin.

Olen kokenut muutaman paniikkihäiriön tapaisen kohtauksen, viimeksi ostoskeskuksessa, joka oli täynnä ihmisiä. Sydämeni alkoi hakata ja tuntui, etten saa henkeä. Mitä tässä voi tehdä?

Vilijonkan sukua

Luovuta niin saat

Lukijan kirje: Uuvutan itseni vaatimuksilla

Olet riittävän hyvä Vilijonkan sukua. Kaikkeen pätee vanha viisaus norsun syömisestä: pala kerrallaan. Niin se on elämäkin makusteltava. Nouseeko perfektionismisi ja sen kautta burn-outtisi siitä, että katselet ja tavoittelet elämää suurina ja ehyinä kokonaisuuksina? Siihen et pysty. Ei kukaan pysty. Vasta kun käännät katseesi tähän hetkeen ja päivän askareisiin ja unohdat elämäsi suuret linjat, olet ne jo saavuttanut. Ehyt ja täydellinen on ideaali. Ideaali on teoriaa eikä sellaista kukaan...
Lue kommentti
Rubiini

Lukijan kirje: Uuvutan itseni vaatimuksilla

Odotukset. Tunnista kuka asettaa sulle odotuksia vai asetatko niitä itse. Kannattaa lähteä tärkeimmistä asioista eli itsestäsi, lapsista ja perheestä. Parhaat voimavarat saat läheisyydestä ja läsnäolosta perheessä. Onhan tutkittukin, ettei lasten odotukset ole suurensuuria, kunhan saa touhuta perheen kanssa. Äidiltä ei odoteta mitään 24/7 riittävyyttä joka suuntaan. Karsi turhat tempaukset, anna aikaa oleilulle. Laiskottelu paitsi antaa voimia, lisää huumorintajua ja hyväntuulisuutta ja...
Lue kommentti

Ystäväni ottaa kesken juttelun kännykän käteensä ja alkaa selata sitä.

Mitä hyödyttää poistaa kännykästään some-kilkkeet, jos ystävälle kännykkä on tärkein?

Ystäväni on vuosi vuodelta enemmän kiinni kännykässään. Kun tapaamme ja juttelemme, hän ottaa yhtäkkiä puhelimen esiin ja alkaa selata sitä. Vaikka olemme kahvilla tai syömässä, kännykkä ilmestyy yhtäkkiä hänen käteensä.

Olimme isoissa synttäribileissä, jossa oli puheita ja esityksiä. Kesken puheiden ystäväni kaivoi puhelimensa esiin ja alkoi selata sitä. Siitä tulee olo, että olemmepa me hänen mielestään tylsää seuraa. Mielestäni se on myös ylimielisyyttä, kun hän osoittaa ikävystymisensä noin selvästi.

En oikein tiedä, miten sanoisin tämän ystävälleni, mutta sen tiedän, että ei tee kauheasti mieli tavata, kun olen niin tylsää seuraa.

Tylsää seuraa

Unelmat voivat toteutua, kun etenee askel kerrallaan, kirjoittaa lukijamme.
Unelmat voivat toteutua, kun etenee askel kerrallaan, kirjoittaa lukijamme.

Unelmia pitää tavoitella, tehdä niiden hyväksi suunnitelma ja edetä pienin askelin, ajattelee lukijamme.

Joskus käy niin, että ihminen torppaa itse unelmansa omilla tiedostamattomilla ajatusmalleillaan. Toivottomuus kertoo kadotetusta itsetunnosta, itsensä hukkaamisesta ja katkeruuden vallasta.

Mieti, haluatko katkeruuden syövän elämääsi. Kannattaa pohtia näitä asioita: Olenko tehnyt aidosti kaikkeni, jotta voisin tulla tyytyväiseksi? Ovatko unelmani vain epämääräisiä ajatuksia jostain paremmasta? Olenko valmis katsomaan, mitä ne tarkoittavat konkreettisesti?

Unelmia pitää tavoitella ja suunnitelmia niiden hyväksi tehdä. Unelmiinsa pitää myös uskoa ja niitä kohti edetä pienin askelin.

Tiedän, mistä kirjoitan. Olin jo melkein uponnut, mutta räpistelin takaisin ylös katsomalla peiliin ja ottamalla elämäni omiin käsiini.

Tsemppiä

Tsemppiä myös täältä

Lukijan kirje: Unelmat eivät toteudu, jos ei niiden hyväksi tee mitään

Ihmisten kesken kanssamatkustaja, Tsemppiä, kirjoitti unelmien torppautumisesta. Olen kokenut elämässäni samaa. Varsinkin nuorempana minulla riitti unelmia vaikka muille asti. Nyt jälkeenpäin ajattelen, ettei minulla riittänyt puhtia niiden toteuttamiseen. Olisin halunnut latvasta puuhun eli valmiille pöydälle. En ollut oikeasti valmis tekemään työtä untelmieni eteen. Toki pitkässä joksussa moni unelma on totetunutkin. Olen onnellinen elämässäni. Kuitenkin minulla on yhä keski-iässäkin unelmia...
Lue kommentti