Luulisi, että kokemuksen myötä osaisin löysätä vaatimustasoani, mutta ei. Mitä useampi lapsi, sen enemmän kamppailen perfektionismin ja burnoutin kanssa.
Perheessämme on 5-kuinen vauva, päiväkoti-ikäinen ja ekaluokkalainen. Luulisi, että kokemuksen ja iän myötä osaisin löysätä vaatimustasoani, mutta ei. Mitä useampi lapsi, sen enemmän kamppailen perfektionismin ja burnoutin kanssa.
En tiedä, mistä se kumpuaa. Lapsuudenkodissani ei vaadittu mitään huippusuorituksia. Vaatimukset nousevat minusta itsestäni, mutta en ole saanut kiinni, mistä.
Haluan olla hyvä äiti, pullantuoksuinen ja lasten kanssa askarteleva, mutta liian usein leivonta- ja askartelutuokiot päättyvät siihen, että kaikki huutavat ja minä koen taas epäonnistuneeni.
Yritän myös pitää huolta kunnostani ja ulkonäöstäni. Kodin kanssa osaan löysätä, imuroin, kun ehdin, mutta se on suunnilleen ainoa, mistä osaa olla ottamatta stressiä.
Olen äitiyslomalla, mutta se ei ole vähentänyt kiirettä. Yksi syy on varmaan väsymys. Vauva on hyväuninen, mutta kun lapset on saatu nukkumaan, haluan viettää aikaa mieheni kanssa, vaikka tiedän, että aamulla on noustava aikaisin.
Olen kokenut muutaman paniikkihäiriön tapaisen kohtauksen, viimeksi ostoskeskuksessa, joka oli täynnä ihmisiä. Sydämeni alkoi hakata ja tuntui, etten saa henkeä. Mitä tässä voi tehdä?
Vilijonkan sukua
