”Olen ikääntyvä nainen. Nyt tuntuu, että elämä alkaa olla eletty. Sairaudet ovat lisääntyneet ja niiden kanssa on raskasta elää. Ilonaiheita ei tahdo löytyä”, lukijamme suree.
”Suomessa tapahtuu itsemurhia paljon.Ihmiset, jotka siihen päätyvät, ovat eri ikäisiä, eikä heidän ratkaisuihinsa ole mitään yksittäistä syytä.
Minäkin mietin välillä, miten elämänsä voisi itse päättää. Olen ikääntyvä nainen. Nyt tuntuu, että elämä alkaa olla eletty. Sairaudet ovat lisääntyneet ja niiden kanssa on raskasta elää. Ilonaiheita ei tahdo löytyä.
Minun on pakotettava itseni ympäröivän luonnon seuraamiseen ja muihin minua ennen ilahduttaneisiin arjen puuhiin. Kaikki ne asiat, joita nuorempana harrastin, ovat jäämässä syrjään. Kun synkkyys valtaa minut, en näe minkäänlaista ulospääsyä.
”Mistä te olette löytäneet voimaa silloin, kun synkät ajatukset valtaavat mielen?”
Lähipiirissäni tapahtui joitakin vuosia sitten tragedia. Nuori mies lähti oman käden kautta ja häneltä jäi vaimo sekä pieni vauva. Se tuntui silloin kauhealta, eikä sitä voinut käsittää. Nyt kun ajattelen asiaa, ymmärrän tätä isää, jolla oli niin vaikeaa, ettei hän kestänyt elämänsä jatkumista.
Itse elän nyt elämää, jossa taistelen pahojen ajatusten kanssa. Ehkä saan jostakin vielä tilanteeseeni avun, jonka turvin voin ponnistella niin sanotusti aidosti elävien kirjoihin. Mistä te olette löytäneet voimaa silloin, kun synkät ajatukset valtaavat mielen?”
Surullinen
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.
Mistä te olette löytäneet voimaa silloin, kun synkät ajatukset valtaavat mielen?
Elämässäni oli aika, kun elämä ei enää tuntunut elämisen arvoiselta. Jokaista pientä iloa kohden maailma kaatoi harteille kymmenkertaisesti synkkyyttä. Aikani yritin piristää itseäni, etsiä merkitystä milloin mistäkin. Vaan se tuntui vain teeskentelyltä
Niin nurinkuriselta kuin se kuullostaakin, löysin ilon ja tarkoituksen elämälle sillä hetkellä, kun olin valmis luopumaan kaikesta. Kun käsitin, etten ole tässä maailmassa millään tavoin merkittävä. Kaikka kuolisin nyt, maailma ei pysähdy. Elämä jatkuu.
Ja kuitenkin jokainen tekoni, aivan mitätönkin, muovaa tätä maailmaa. Jokainen jollekin sanomani sana, jokainen katse, kosketus, jokainen arjen askare. Maailma pärjäisi aivan hyvin ilman minua, vaan se ei muuntuisi samoin.
Minulle iloa tuottavatkin päivittäin hetket ja saavat uteliaisuuden sekä mielikuvituksen heräämään - mitä hetkiä huominen tuo. Ne tahdon kokea. Maailma on aikamoinen yllättämään, jos vain heittäytyy yllätettäväksi kuin lapsi.
Tunnen myötätuntoa ja ymmärrystä tilannettasi ja tunteitasi kohtaan. Jos elämänhalu katoaa, on vaikeata nähdä mitään ilahduttavaa ja iloa tuovaa ympärillään, saati itsessään. Ihmiset tarkoittavat hyvää kommenteillaan siitä, miten voi löytää mielihyvää ja voimaa erilaisista harrastuksista. He tuskin ymmärtävät, että ihmisellä voi olla kadonnut halu kiinnostua mistään.
Jos sinua helpottaa tuntemuksistasi puhuminen, niin suosittelen puhumaan tuntemattomille - kriisipuhelin, kirkon keskusteluapu, aamukorva. Läheisten kanssa voi olla vaikeata puhua rehellisesti tälläisista aiheista.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
