Kuvat
Getty Images
"Olen monet kerrat päättänyt, että nyt odotan niin kauan, että yhteydenotto tulee hänen puoleltaan", lukijamme kertoo.
"Olen monet kerrat päättänyt, että nyt odotan niin kauan, että yhteydenotto tulee hänen puoleltaan", lukijamme kertoo.

”Soittoni ja viestini ilahduttavat aina, ja saan pahoittelut, kuinka ei ole tullut pidettyä yhteyttä. Ystäväni ei kuitenkaan viestittele tai soittele”, lukijamme aprikoi.

”Tapasin ystäväni opiskeluaikoina. Ystävyytemme oli tiivistä kahden nuoren ystävyyttä, jota yhdisti itsenäistyminen, opinnot, rakastumiset ja nuoreen aikuisuuteen liittyvät surutkin. Näimme usein, puhuimme paljon, nauroimme sitäkin enemmän. Tanssimme toistemme häät ja asetuimme työelämään.

Monta vuotta yhteydenpito säilyi aktiivisena, vaikka elämäntilanteemme muotoutuikin erilaiseksi. Ystäväni perusti perheen ja ymmärrettävästi halusi keskittyä siihen, onhan pikkulapsiarki vaativaa. Itse olen satsannut työelämään ja rakentanut omanlaistani, hyvää elämää. Missään vaiheessa emme ole kilpailleet keskenämme emmekä arvostelleet toisiamme, vaikka valintamme ovat olleet erilaiset. Olen ymmärtänyt lapsiarjen haasteet ja monta kertaa muovannut omat aikatauluni siihen sopivaksi, jotta yhteistä aikaa on löytynyt edes silloin tällöin.

”Olen pohtinut ottavani asian puheeksi kertoakseni mielipahastani, mutta en ole viitsinyt tehdä sitä. Nyt tämä yksipuolinen ystävyyden ylläpito on alkanut tympiä.”

Jossain vaiheessa ystäväni yhteydenpito alkoi hiipua. Jaksoin pitkään soitella ja kysellä kuulumisia, ehdottaa treffejä. Joskus ne onnistuivatkin. Soittoni ja viestini ilahduttavat aina, ja saan pahoittelut, kuinka ei ole tullut pidettyä yhteyttä. Ystäväni ei kuitenkaan viestittele tai soittele.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olen monet kerrat päättänyt, että nyt odotan niin kauan, että yhteydenotto tulee hänen puoleltaan. Aina kuitenkin päädyn laittamaan viestin itse – onhan kyseessä ystäväni, jonka kuulumisista olen aidosti kiinnostunut! Olen myös pohtinut ottavani asian puheeksi kertoakseni mielipahastani, mutta en ole viitsinyt tehdä sitä. Nyt tämä yksipuolinen ystävyyden ylläpito on alkanut tympiä. Etsin usein syytä itsestäni ja pohdin, olenko aiheuttanut tämän jollain tavalla. Tulisiko vain luovuttaa ja ajatella, että ystävyytemme ei kantanut läpi elämän?”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Petra

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja. 

Minulla on ihan samanlainen tilanne,muutamankin ystävän kanssa.
Koen että vika on minussa, en ole tarpeeksi kiinnostava tai erityinen. Olen kokeillut juuri tämän että lopetan yhteyden oton, ja ne suhteet on todellakin loppuneet kun en ole itse ollut aktiivinen. En haluaisi ystävän ajatella että minä olen hylännyt hänet kerta oikeasti haluaisin olla yhteydessä, mutta koen suurta surua siitä että yhteydenpito oli/on yksipuolista. Elämän tilanteet on samanlaisia. Surullinen, ja mieltä painava asia.

  • ylös 36
  • alas 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla