Tiedän, että minun pitäisi osata luopua tai ainakin vähentää musiikin määrää, mutta se askel on vaikea ottaa.

Rakastan musiikkia ja olen ahkera radion musiikkiohjelmien kuuntelija. Kuuntelu ei kuitenkaan riitä, vaan haluan nauhoittaa musiikkia. Sen lisäksi ostan musiikkia.

Joku voi sanoa, että voihan musiikkiohjelmia kuunnella Areenasta uudelleen, mutta se ei riitä, vaan minulle on tullut pakkomielle nauhoittamiseen.  Kun nauhoituksia on kertynyt vuosien varrella paljon, ne vaativat tilaa, jota kohta ei ole.

Nykyisin en edes ehdi kuunnella enää kaikkia nauhoituksiani. Tiedän, että pitäisi osata luopua tai ainakin vähentää tavaraa, mutta se askel on vaikea ottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapset huomauttavat asiasta ja olen luvannut, että jälkeeni jäävät voivat antaa nauhoitukseni pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keräilystä on tullut minulle ongelma, mutta en pysty luopumaan. Miten saisin otteen tästä ongelmasta?

Kasettivuoren vanki

Rohmu

Viisasta pohdintaa edelliseltä kommentoijalta: missä mättää, jos jotain pitää saada enemmän kuin itse pystyy käyttämään. Siinä vaiheessa, kun ymmärtää itse ihmetellä asiaa, on jo hyvällä tiellä. En ymmärrä esim niitä 62:ta, joilla on valtaosa maailman varallisuudesta: eikö silloin rikkaus ole jo kirous? Sinulta loppuu säilytystila ja aika kuunnella, kasetit ovat riesa, josta et vielä kykene luopumaan. Miksi? Minulla on tiettyä puutarhalehteä monta metriä, olen niihin palannut 1-2 kertaa, ja ne vievät tilaa, jolle olisi muuta käyttöä. Mielestäni ne ovat niin IHANIA, että en voi heittää poiskaan, joten aion kysyä josko joku alan koulu olisi kiinnostunut. Tiedän kokemuksesta ( edellisen kerran luovuin kirjoista, jotka olin lukenut kerran, 20 -30 v sitten), että luopumisen tuska muuttuu iloksi kun on väljempää ja tavara ilahduttaa nyt muita, eikä luo negatiivista energiaa pelkällä läsnäolollaan.

Riippuvuudesta voi oppia pois

Addiktioita on monenlaisia. Keräilyvimma varmasti yksi yleisimpiä. Tunnistan oireyhtymän, vaikka minä en musiikkia kerääkään.

Minä kerään tai keräsin kaikkea vanhaa käytettyä tarpeellista. Ennen minunkin oli vaikea luopua löydöistäni. Sitten keksin, että voin antaa löytöjäni niille, jotka tarvitsevat niitä vielä enemmän kuin minä. Löysin siis itsestäni auttamishalun ja hyödynsin sitä riippuvuudestani irrottautumiseen. 

Keksitkö sinä, Kasettivuoren vanki, ketään, jolle voisit lahjoittaa osan vuosien varrella nauhoittamistasi kaseteista tai muuten keräämästäsi musiikista. Jos kokoelmasi on tosiaan kattava, voisi joku ilahtua siitä ikihyviksi, joku sellainen jolla on enemmän tilaa kuin sinulla.

Minä huomasin myös, että itseään voi ja pitääkin kasvattaa. Riippuvuudet ovat opittuja ja niistä voi myös oppia pois. Oletko hakenut keräilyongelmaasi keskusteluapua tai terapiaa? Tiedätkö, mikä sinussa tai taustassasi aiheuttaa riippuvuuden eli miksi keräät musiikkia tuollaisella vimmalla? 

Kannattaa pohtia ja selvittää asia juurta jaksaen, sillä riippuvuus on aina vakava asia ja usein oire jostain syvemmästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla