Takana ovat ne päivät, jolloin sai työpaikan ja saattoi luottaa siihen, että ura jatkuu eläkkeelle asti. Oletko sinä joutunut vaihtamaan uraa monta kertaa? Joudutko kenties tekemään kahta työtä pärjätäksesi? Kirjoita meille kokemuksestasi. Teemme juttua.

Moni joutuu vaihtamaan uraa tänä päivänä. Iskivätkö yyteet kipeästi sinun kohdallesi? Jouduitko opiskelemaan ensin yhden, sitten toisen ja kenties vielä kolmannen tai neljännenkin ammatin työllistyäksesi? Teetkö aivan muita töitä kuin joskus luulit? Mikä siinä on parasta, mikä pahinta?

Toisaalta on paljon myös heitä, jotka tekevät paljon töitä mutta eivät silti pärjää palkallaan. Oletko sinä vuoroon yhdessä, sitten toisessa työssä, jotta saisit elannon kasaan. Millaista se on?

Kerro meille lyhyesti sähköpostilla työelämän muuttumisesta.

Lähetä meili osoitteeseen sanna.kajander-ruuth@sanoma.com

Muista liittää mukaan myös nimesi, ikäsi ja yhteystietosi. Valitsemme vastanneiden joukosta haastateltavia Kodin Kuvalehden eri kanaviin.

jupjap

Kerro meille työelämän muuttumisesta

Tänä päivänä pärstäkerroin ja johtajan kaveruus/mielistely esim.varhaiskasvatusjohtajan mielistelyllä saa paremman aseman ainakin Päijät-Hämeessä. EI tarvitse olla pätevä ja osaava, kunhan on ruskea kieli. Jos olet johtajan bestis, saat paremman aseman, paikan ja palkan. Aluekohtajaksi ei tarvitse olla johtajakoulutusta eikä pätevyyden osoittavaa koulutusta ja osaamista. Kyllä kunnallinen, tehoton ja epäammatillinen varhaiskasvatus pitäisi lailla kieltää. Ja johtajilta pitäisi vaatia pätevyys:...
Lue kommentti

Mikä hauska tarina tai sattumus on jäänyt työpaikalla mieleesi? Kerro meille, me kerromme tarinan lehdessä!

Kaikkien 25.10. mennessä vastanneiden kesken arvotaan kolme syksyn uutuuskirjaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Eikö todellinen urheilumieli mitata siinä, että kannustamme urheilijoita silloin, kun he kannustustamme eniten tarvitsevat?

Kuinka äkkiä meistä tulikaan koriskansa Susijengin voittojen huumaamana!

Jokin aika sitten olimme vielä vannoutunutta talviurheilukansaa. Hurrasimme hiihtäjille ja juhlimme jääkiekon maailmanmestareita.

Mutta eipä tarvittu kuin yksi dopingskandaali, kun sanouduimme irti hiihtäjistä. Yleisurheilijoitakaan emme jaksa enää kannustaa, sillä maaottelutappiot masensivat.

Olemmeko siis uskottomia? Pelkästään voiton perässä juoksijoita? Eikö todellinen urheilumieli mitata siinä, että kannustamme urheilijoita silloin, kun he kannustustamme eniten tarvitsevat?

Onko ihme, etteivät urheilijat jaksa, jos tukijoukot lipeävät heti ensimmäisten vastoinkäymisten ja tappioiden tullessa?

Selkärankaa penkkiurheiluun