Leia, Tilda ja Laura ovat todenneet, että nyt on jopa kivempaa leikkiä, kun tietää, mistä lelut löytyvät.
Leia, Tilda ja Laura ovat todenneet, että nyt on jopa kivempaa leikkiä, kun tietää, mistä lelut löytyvät.

Kaksi aikuista, kolme lasta, kaksi kissaa ja alati siisti koti. Miten ihmeessä? Maria Lindell, 35, kertoo, miten ensin tuskastui, sitten karsi ja sai palkinnoksi lisää tilaa.

Leia, Tilda ja Laura sommittelevat helmiä muovilevylle keittiön ruokapöydän ääressä. Välillä ropisee. Tytöt tykkäävät askarrella, ja uusia teoksia valmistuu päiväkodissa ja kotona joka päivä.

Kun perheen kuopus syntyi, Maria ja René Lindell muuttivat tyttöineen 100-neliöisestä rivitaloasunnosta tilavaan, 160-neliöiseen omakotitaloon. 

"Kun kannoimme tavarat sisään, säilytystilaa ei enää tuntunutkaan olevan kovin paljon", kertoo Maria.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pikkuhiljaa lipastojen määrä kasvoi, ja kalusteet ovenpielissä saivat väljätkin tilat tuntumaan ahtailta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Kävimme yhdessä lasten kanssa läpi, mistä aidosti tykkäämme."

Eräänä päivänä Maria tajusi, että suurin osa pienten lasten äidin arjesta ei kulunutkaan lasten kanssa touhutessa, vaan tavaroita järjestäessä ja huoltaessa. Kauniista esineistä ja vaatteista oli tullut aika- ja energiasyöppöjä. Niitä oli yksinkertaisesti liikaa.

Maria aloitti määrätietoisen raivausprojektin ja eteni kaappi ja lipasto kerrallaan. Hän vähensi kaikkea: astioita, liinavaatteita, vaatteita. "Kävimme yhdessä Renén ja lasten kanssa läpi, mistä aidosti tykkäämme ja mitä oikeasti käytämme. Kierrätykseen lähti paljon vähällä käytöllä ollutta tavaraa."

Maria kiinnostui tavaramäärän hallinnasta siinä määrin, että kouluttautui hoitovapaallaan ammattijärjestäjäksi. Hän on pitänyt luentoja tavarakaaoksen taltuttamisesta työväenopistoissa.

Siistin kodin ja uuden ammatin lisäksi projektista jäi käteen ainakin kahdeksan tärkeää havaintoa.

Tytöt askartelevat ja piirtävät mielellään ruokapöydän ääressä. Maria-äiti on tykästynyt helppohoitoiseen vahakangasliinaan.
Tytöt askartelevat ja piirtävät mielellään ruokapöydän ääressä. Maria-äiti on tykästynyt helppohoitoiseen vahakangasliinaan.

Oppi 1: Jako neljään on hyvä alku

Maria ja hänen perheensä jakoivat tavarat neljään osaan: Säilytettävät eli tavarat, jotka tarvitaan ja joita rakastetaan. Kierrätettävät eli tutuille, kirpputorille tai kierrätyskeskukseen vietävät. Roskat eli rikkinäiset, pinttyneen likaiset ja pahasti vanhentuneet tavarat. 

Sitten on vielä ehkä-osasto. ”Jos et osaa päättää, laita tavara hetkeksi syrjään. Huomaat pian, kaipaatko sitä.”

Oppi 2: Pyykkikone pyörii

Maria aloitti karsimisen omista vaatteistaan. ”Tarvitsenko tosiaan kuusi samanlaista paitaa ja viidet melkein samanlaiset farkut? Pystyn käyttämään vain yksiä, ja pesukone pyörii joka tapauksessa lähes päivittäin."

Nykyään vaatteita ei ole kaappikaupalla: lempivaatteet ovat yleensä päällä, pesukoneessa tai kuivaustelineellä. Kolmen tytön perheessä osa lastenvaatteista siirtyy suoraan isommalta pienemmälle. Osa odottaa laatikossa tulevaa käyttöä, mutta kaikkea ei hillota.

Oppi 3: Tärkeät saa säästää

Nyt kotoa löytyy ainoastaan tavaroita, jotka ovat oikeasti tarpeellisia tai rakkaita ja kauniita. Tunnearvokin ratkaisee: jokaisella tytöllä on aarrelaatikko, johon säästetään ne vaatteet ja esineet, jotka ovat tärkeitä muistoja lapselle tai vanhemmille.

"Kun vaatteita on vähemmän, on tosi kiva tunne, kun joku niistä oikeasti tulee käytettyä loppuun!"

Kaikista leluista ei ole tarvinnut luopua, mutta jokaisella on oma paikkansa. Leikkihuoneen kaapista löytyvät lautapelit ja legot omista laatikoistaan.
Kaikista leluista ei ole tarvinnut luopua, mutta jokaisella on oma paikkansa. Leikkihuoneen kaapista löytyvät lautapelit ja legot omista laatikoistaan.

Oppi 4: Lapsillakin on oikeus päättää

Lapset tarvitsevat leluja, joten tässäkin talossa vallitsee tavallinen lelukaaos. Jos leikki on kesken, leluja ei tarvitse kerätä välillä pois.

Leluja on lapsilukuun ja tiloihin nähden tarpeeksi, joten jos uusi tulee, vanha lähtee kiertoon. Lapsetkin tietävät tämän ja ovat mukana puntaroimassa, mitä säilytetään. Myös helmityöt ja muut askartelut käydään yhdessä läpi ja sovitaan, mitä ei tarvita ja mitä säästetään.

"En koskaan laita lapsilta salaa tavaroita pois", sanoo Maria.

Oppi 5: Lahjaksi vain tarpeellista

Lahjojen määrää on ollut pakko rajoittaa uuden järjestyksen myötä. Kun joka vuosi on kolmet synttärit ja joulu, tavaraa kertyisi muuten liikaa.

"En koskaan laita lapsilta salaa tavaroita pois."

"Lahjojen antaminen varsinkin lapsille on ihanaa, mutta nykyään kerromme mummeille ja kummeille, mitä tarvitsemme ja mitä lapset haluavat. Niin lahjan antajakin voi olla varma siitä, että lahja on toivottu eikä se jää pölyttymään käyttämättömänä."

Oppi 6: Kierrätetty ei ole aina uutta parempi

Lasten vanhat vaatteet päätyvät niitä tarvitseville tutuille. Kenellekään ei kuitenkaan tuputeta mitään.

"Myös kirpputorit ovat osasyyllisiä siihen, että ihmisillä on liikaa tavaraa. On hyvä, että tavara kiertää, mutta kaikkea ei ole pakko hankkia, vaikka halvalla saisikin”, Maria muistuttaa.

Vetoketjullinen päiväpeite helpottaa sänkyjen petausta. Kaikkien vuoteissa on samanlaiset.
Vetoketjullinen päiväpeite helpottaa sänkyjen petausta. Kaikkien vuoteissa on samanlaiset.

Oppi 7: Siivoa illalla, mutta vain 10 minuuttia 

Lapsia tai ei, monessa kodissa nukkumaanmenoaika yllättää: vaatekasoja tuoleilla, tiskejä pöydillä, ehkä lelumeri lattialla. Lindellin perhe raivaa sotkuja joka ilta tasan kymmenen minuuttia. Koko perhe osallistuu.

"Aluksi laitoimme kellon soimaan, mutta enää ei tarvitse, sillä kaikki tietävät, että yhdessä keräämiseen ei mene kauan. Aluksi lapset protestoivat, mutta tottuivat sitten. Nyt siivous kuuluu iltarutiineihin", kertoo Maria.

"Jos kaikkea ei ehditä laittaa paikoilleen, ainakin lelut kerätään lattioilta. Sitä varten on tyhjiä koreja, joista tavarat voi lajitella myöhemmin paikoilleen. Tytötkin sanovat jo, että leikkiminen on paljon kivempaa, kun tietää, mistä lelut löytyvät."

Oppi 8: Kaapit saattavat taas täyttyä

Kun Lindellin perhe oli saanut karsittua turhat tavaransa, he huomasivat yllättäen, että kaappeihin jäi tyhjää tilaa. Jopa keittiönkaappeja oli liikaa.

"En koskaan alkanut kerätä Muumi-mukeja, vaikka niistä pidänkin. On kiva, kun niistä voi nauttia kaverilla käydessä. Kaikkea ei tarvitse itse omistaa", sanoo Maria.

Pois kaappeja ei silti ole purettu. Maria arvelee sen olevan realistista. Kun talossa on tulevina vuosina kolme teinityttöä, säilytystilaa luultavasti taas tarvitaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 1/2016.

Työhuoneen laatikostot kuuluivat alun perin Marian isoisälle, joka säilytti niissä postimerkkikokoelmaansa.
Työhuoneen laatikostot kuuluivat alun perin Marian isoisälle, joka säilytti niissä postimerkkikokoelmaansa.

Asukkaat: Sisustusalan opiskelija ja ammattijärjestäjä Maria Lindell, 35, kehitysjohtaja René Lindell, 39, sekä Leia, 7, Tilda, 5, ja Laura, 3. Kissat Bella ja Fanny.

Koti: 160-neliöinen omakotitalo Espoossa. Rakennusvuosi 2004.

Sisältö jatkuu mainoksen alla