Mimi muutti kolmekymppisenä takaisin vanhemmilleen säästösyistä - nyt ruoat menevät äiskän ja iskän pussista

Iltaisin Marjo ja Mimi Steffansson tekevät erilaisia kasvohoitoja.

Kerran viikossa äiti ja tytär harjoittelevat vaikeiden kakkujen leipomista.

Välillä he ompelevat kesämökille verhoja ja pöytäliinoja.

Sen jälkeen, kun 29-vuotias Mimi muutti viime aprillipäivänä Helsingistä lapsuudenkotiinsa Suolahteen asumaan, vapaa-aika on kulunut tiivisti äidin kanssa.

Syy muuttoon oli taloudellinen.

Mimi työskentelee freelance-muusikkona, ja hänen keikkatulonsa ovat epäsäännöllisiä. Aiemmin hän asui kimppakämpässä Helsingin Itäkeskuksessa. Sitten kämppäkaveri alkoi seurustella, ja Mimin oli muutettava kumppanin tieltä.

Helsingissä vuokrat ovat korkeat ja bussilippujenkin hintoja on korotettu. Samalla ruoka ja sähkö ovat kallistuneet.

”Tuskailin asiaa äidille, ja hän ehdotti, että mitäs jos haetaan tavarasi kotiin.”

Arjen jakaminen on arvokasta 

Niin Mimi palasi isoon omakotitaloon Suojärven rannalle. Marjo ja Tom Steffansson ovat asuneet siellä kahdestaan, kun kolme lasta ovat lentäneet maailmalle.

”Meille oli iso ilo, että kuopus tuli takaisin kotiin”, Marjo sanoo.

Hiljenneessä talossa alkoi taas soida. Marjo pysähtyy usein kuuntelemaan ja nauttimaan, kun Mimi treenaa pianonsoittoa ja laulua keikkoja varten.

”Missään tapauksessa Mimi ei maksa kotona asuessaan mitään.”

Viikonloppuillat Mimi viettää keikoilla ja palaa kotiin vasta aamuyöllä. Marjoa ei häiritse, että tytär nukkuu aamuisin pitkään. Isossa talossa ei tarvitse hiippailla ja varoa herättämästä toista.

Muun muassa vaatemaku yhdistää Marjoa ja Mimiä. Marjo on pukeutunut Marimekkoon 60-luvulta lähtien, ja innostus on tarttunut Mimiin. Usein he mylläävät yhdessä äidin vaatekaappia. ”Jostain syystä vaatteeni kutistuvat kaapissa, ja olen tarjonnut niitä Mimille.”

Arjen jakaminen on molemmista arvokasta. Konflikteja ei ole syntynyt edes kotitöistä, vaikka vielä tyttären teinivuosina Marjon piti muistuttaa häntä ottamaan pyykit narulta ja panemaan tavarat paikoilleen.

”Minun ei tarvitse olla marttyyrina”, Marjo sanoo ja naurahtaa.

Mutta muutos koputtelee jo ovella: Syyskuussa Mimi lähtee opiskelemaan Jyväskylän ammattikorkeakouluun musiikkipedagogiksi. Hän on tyytyväinen, että on saanut säästettyä rahaa opintojaan varten.

”Missään tapauksessa Mimi ei maksa kotona asuessaan mitään, ruoatkin menevät äiskän ja iskän pussista. Ei yksi suu tuo lisämenoa”, Marjo sanoo.

Lue Kodin Kuvalehdestä 16/2023 koko haastattelu sekä nelikymppisten Hannun ja Tiian tarinat takaisin vanhempien luokse muuttamisesta. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.