Astiasarjoja aikuisille, lätkäkortteja lapsille. Miksi ihmeessä niin moni keräilee jotain? Entä mitä harrastus kertoo keräilijästä?

Jos keräilemistä on joskus pidetty tylsänä, vähän outona juttuna, ovat asiat nyt toisin.
"Keräily on nykyään trendikästä", sanoo
Keräilykirjan kirjoittanut keräilijä ja tietokirjailija Ilkka Jukarainen.

Keräilyyn saattaa sytyttää kipinän vaikka jokin muistoesine: samanlainen maitokannu kuin mummolassa oli, tällaisilla leluilla itsekin lapsena leikin. Näitä haluan lisää!

"Keräily on keskittymistä yhteen aihealueeseen", Jukarainen tiivistää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Harrastuksella voi olla syvä merkitys, jota ulkopuolinen ei välttämättä näe", muistuttaa erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Keräily voi olla rakkautta jotain asiaa kohtaan, halua säilyttää perinne ja rakentaa jotain omaa. Äärimuodossaan se voi olla myös pakkomielle, sairaalloista tavaroiden pois heittämisen pelkoa."

Surullinen syy keräilylle on se, että ympärille on saatava tavaraa, koska muuten siellä olisi tyhjää.

Erotu ja kuulu ryhmään

Parhaimmillaan keräilystä muodostuu elämäntapa, jonka myötä syntyy uusia ystävyyssuhteita.

"Samat kiinnostuksen kohteet yhdistävät ihmisiä. Aika nopeasti näissä piireissä tullaan tutuiksi", Ilkka Jukarainen kertoo. Hän itse keräilee
kalastusvälineitä.

Myös Nina Pyykkönen korostaa sosiaalisten suhteiden merkitystä keräilyssä.

"Keräilemällä jotain harvinaista ihmiset erottuvat muista. Samalla he kuuluvat keräilijöiden ryhmään, mikä vahvistaa identiteettiä."

Kaikkea kerätään. Tutuimpia kohteita ovat postimerkit ja vanhat rahat, mutta mitä tahansa voi alkaa koota.

"Kannattaa keräillä sitä, mikä itsessä herättää innostusta", Jukarainen vinkkaa.

"Kun toteutamme taipumuksiamme, saamme olla luovia ja leikkiä aikuisenakin", Nina Pyykkönen sanoo.

Keräilijöitä yhdistävä luonteenpiirre on pitkäjänteisyys.

Saalistajan himo täyttyy

Kirjaansa varten Ilkka Jukarainen tutustui myös erikoisten asioiden keräilijöihin. Yhtä kiinnostivat karusellien sirkuseläimet, toista rumasti täytetyt eläimet. Kummallisimpana hänelle on jäänyt mieleen napanöyhdän keräilijä.

Keräily voi olla muutakin kuin konkreettisten esineiden kokoamista. Nykyään on suosittua kierrellä autiotaloissa ja kuvata niitä. Keräilyähän sekin on, kuvien ja kokemusten.

Keräilijöitä yhdistävä luonteenpiirre on pitkäjänteisyys. Mieltään useasti muuttavalle huithapelille sopii paremmin jokin muu harrastus. Todennäköisesti keräilijöissä on paljon tutkijaluonteisia introvertteja, arvelee Nina Pyykkönen.

"Meillä on sisäänrakennettu tarve saalistaa. Onnistuminen siinä puhuttelee alkukantaista puoltamme. Saamme mielihyvää siitä, että omistamme jotain, joka ei ole helposti kaikkien saatavilla."

Keräilijällä matka on usein tärkeämpi kuin päämäärä.

"Moni ei halua kokoelmansa täyttyvän, vaan jättää jopa ostamatta esineen, joka täydentäisi kokoelman valmiiksi", Jukarainen selittää.

Pyykkönen ymmärtää tämän hyvin.

"On kauhistuttava ajatus, ettei keräilijällä olisi enää keräiltävää. Tyhjyyden tunne sellaisessa tilanteessa voi olla musertava."

"Jokaisessa kokoelmassa näkyy sen koonneen ihmisen persoona"

Väärin ei voi kerätä

Keräily tuo elämään sisältöä ja joskus myös rahaa. Keräiltävien esineiden hinta vaihtelee ilmaisesta hyvin kalliiseen. Keräilyssäkin on trendejä. Mökillä kukka-astiana pidetty kaadin voi vuosien kuluessa muuttua arvokkaaksi keräilyharvinaisuudeksi.

Keräilemiseen satsattu aika ja intohimo ovat useimmiten kuitenkin suurempia kuin kokoelman rahallinen arvo.

"Jokaisessa kokoelmassa näkyy sen koonneen ihmisen persoona", Jukarainen sanoo.

Harva keräilijä käyttää esineitään. Niiden tarkoitus on olla olemassa, esillä ja ihailtavina.

Sen tunnistaa Ilkka Jukarainenkin.

"Ei tulisi mieleenikään laittaa keräilemiäni hienoja vieheitä veteen", hän hymyilee.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15 / 2016.

Sisältö jatkuu mainoksen alla