Itsensä hylkääminen, omien tarpeiden sivuuttaminen ja vahvuuteen sairastuminen johtavat usein uupumiseen ja jopa katkeroitumiseen. Silloin pelastaa terve kiukku ja viha.

Moni meistä suorittaa elämäänsä, tekee hirveästi asioita ja kantaa vastuuta toistenkin puolesta. Jotkut suorastaan sairastuvat vahvuuteen. He eivät salli itsensä väsyä vaan kuvittelevat, että heidän arvonsa on kiinni siitä, miten paljon he jaksavat suorittaa.

Pari- ja seksuaaliterapeutti ja johtava perheneuvoja Heli Pruuki sanoo, että liiallisessa vahvuudessa on itse asiassa kyse sisäisestä turvattomuudesta.

”Vahvuuteen sairastunut ei usko olevansa rakastettu ilman, että hän jatkuvasti ansaitsee rakkautta suorittamalla ja tyydyttämällä toisten tarpeita. Hänellä on valtava miellyttämisen halu.”

Uupumus uhkaa miellyttäjää

Kun oma itse unohtuu, ei elämäkään tunnu oman näköiseltä elämältä. Kun ihminen toimii, kuten muut haluavat –  tai kuten hän itse kuvittelee muiden haluavan – , ihminen kutistuu suhteessa muihin. Hän on aina vain muita varten.

”Kun ihminen hylkää jatkuvasti itsensä ja omat tarpeensa, hän saattaa myös uupua äärimmilleen.”

Heli Pruukin mukaan tällainen ihminen on kuin Tove Janssonin tarinan ”Näkymätön lapsi”. Tämä on niin säikytetty, että on ihan kirjaimellisestikin näkymätön.

"Kiukun tehtävä on suojella ihmistä."

Heli Pruukin mielestä ratkaisun avaimia ovat turvallisuus sekä terve kiukku.

Kun ihminen kokee olevansa turvassa ja hyväksytty sellaisena kuin on, hänestä tulee uusia pieniä osia ja piirteitä näkyviin.

”Mutta vasta kiukun ansiosta ihminen tulee lopulta kokonaan näkyväksi. Kiukku kertoo rajoista, sen tehtävänä on suojella ihmistä. On tärkeää oppia tuntemaan itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaan. On tunnistettava omat rajansa: mikä minulle sopii, mikä ei”, Pruuki korostaa.

Viha on myös ystävä

Kiukun ja vihan osalta kannattaa miettiä, miten sen saa käännettyä voimaksi sen sijaan, että se toimisi joko itseä tai muita vastaan.

”Vihaisuuskin on ystävä, kun sen oikein ymmärtää. On annettava itselleen lupa olla kiukkuinen, maisteltava sitä ja tunnisteltava, mitä sen takana on: ehkä pettymystä, loukkaantumista, väärinymmärretyksi tulemista, hylkäämisen kokemusta?” Pruuki kertoo.

"Vähitellen voi kasvaa itsensä kokoiseksi."

Seuraavaksi ihmisen on mietittävä rauhassa, mitä hän tarvitsee. Miten hänen kannattaa jatkossa toimia. Ja mille vaatimuksille on pantava kerta kaikkiaan piste.

”Tämän jälkeen ihminen alkaa toimia, kuten hän sisimmässään haluaa ja tuntee. Vähitellen hän voi kasvaa itsensä kokoiseksi suhteessa muihin ihmisiin. Hänestä tulee näkyvä ilman liiallista miellyttämisen tarvetta.”

siipirikko

Oletko hylännyt itsesi?

itsensä hylkääjä on tullut ensin hylätyksi ja ei ole pystynyt persoona muodostumaan, kun kaikki aika ja energia on kulunut mukautumiseen ja suorittamiseen, joten se omaitse ja persoona täytyy löytää vaikka kovienkin kokemuksien kautta mieluummin kuin eksyy lopullisesti ja katkeroituu ja kutistuu lopulta ilman itseksi tuloa.
Lue kommentti
Mummi

Oletko hylännyt itsesi?

Lapset ovat tietysti tärkeimmät ja heidän tarpeista on huolehdittava. Se kuitenkin loppuu aikanaan, tulee aika jolloin voit huolehtia myös itsestäsi ja tehdä jotain mistä itse pidät. Itse sain nuorena kolme lasta, nyt olen 55 v isoäiti. Rankat ajat ovat vain kaunis muisto. Kaikki mitä sijoittaa lapsiin, saa korkojen kanssa takaisin. Lapsiin kannattaa sijoitta. He ovat äidin tärkein omaisuus ja projekti. Nyt panostan vuorostaan lapsenlapsiin.
Lue kommentti